Maanantai, tuo virallinen vaakapäiväni. Vaikka myönnettäköön, että ramppaan vaakalla harva se päivä. Olen silti päättänyt, etten revi stressiä tai pilaa päivääni, näytti vaaka mitä näytti. Olen vain perusluonteeltani hyvin utelias, joten se näkyy myös tässä asiassa. Ja mitäs se vaaka sitten tänä maanantaiaamuna näyttikään? No, jälleen kilon vähemmän kuin viime maanantaina! Meitsihän on aika tarkka tyttö tässä hommassa, kun kuusi viikkoa ja kuusi kiloa tuli täyteen. Tuntuu huikealta. Ja erityisen huikealta siksi, että mulla on koko ajan sellainen olo, etten tosiaankaan ole joutunut luopumaan mistään. Viime viikolla nautiskelin perus ruokien lisäksi myös esim. ravintolassa intialaisesta ruuasta. Söin tandoorikanaa (<3) salaattipedillä ja naan-leipää. Tuota kuvassa näkyvää kastiketta en voinut syödä, sillä se oli liian tulista omaan makuuni. Tykkään jonkin verran tulisuudesta ja ravintolan asteikko oli mieto-keskivahva-tulinen-erittäin tulinen, joten kuvittelin, että keskivahva ei olisi kovin vahva. No, ei se oikeastaan haitannut, sillä en tarvinnut riisiä ja kastiketta ruokaani sillä naan-leipä, kanat ja salaatti oli mainiota. Ja eilen tein viikon ainoan vapaapäivän kunniaksi omatekoista pitsaa, joka oli niin hyvää. Ja SILTI paino on pudonnut juuri sopivasti. Ei siis laisinkaan mitään kituttaamista.

Viime viikolla pääsin myös vihdoin jälleen liikkumaan! Maanantaina kävin salilla tekemässä yläkroppa+vatsatreenin, keskiviikkona ja perjantaina pyöräilin työmatkat (24km/päivä) ja eilen kävin kaverini kanssa 6,5km kävelylenkillä. Viikolla lonkankoukistaja tuntui jo täysin kivuttomalta, mutta ärtyi jonkin verran lauantain superpitkästä työpäivästä, jossa olin todella paljon jalkojen päällä ja liikkeessä. Ei onneksi tosin ole enää niin kipeä kuin aiemmin ja tänään aionkin lähteä kokeilemaan pitkästä aikaa Bodypumpia. Jätän askelkyykyt väliin ja muuten varmasti kaikkien liikkeiden tekeminen onnistuu. Pitää vaan nyt malttaa kuitenkin ottaa aika iisisti vielä ja pitää lepopäiviä, etten hanki ylirasituksella samaa  vaivaa takaisin.

Tällaisia herkkuja välttelin tällä viikolla. Nuo suukot ovat niin hyviä, mutta ei silti ole tehnyt kyllä vieläkään tiukkaa. Tavoite kirkkaana mielessä! Ja jälleen kaikki herkut tulivat vastaan missäkäs muuallakaan kuin töissä. En tosin ole missään nyt kylästellytkään, niin johtunee toki myös siitä. Tällä viikolla on kummitytön synttärit, jossa pöytä on varmasti koreana, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Selviämistä tuottaa tosin eniten vain se, että joutuu perustelemaan muille sitä, miksi ei syö herkkuja. Tulee vaivaantunut ja epämukava olo. No, en tee itsestäni ja valinnoistani sen suurempaa numeroa niin eiköhän se aivan hyvin mene. Ja ainakin tämä kummitätini, jonka lapsi oma kummityttöni on, tukee minua 100%, joten sen suhteen ei ole huolta. 

Week number 7, I’m ready for you!