Äitini on syyslomalla, joten tulin vauvan kanssa eilen lapsuudenkotiini yökyläilemään. Tämä on toinen kerta, kun olemme täällä yötä ja unet maistuivat tytöllä jälleen hyvin äitiyspakkauksen laatikossa. Maistuivat, kunhan se uni vain ensin tuli. Meillä meni eilen päivän unirytmit aivan sekaisin, kun olimme tapaamassa etelästä käymässä olevaa ystävääni. Kun saavuimme iltapäivällä tänne vanhempieni luokse niin ajattelin, että vauva kyllä varmasti nukkuu nyt pitkät unet, kun on valvonut niin paljon päivän aikana, mutta mitä vielä. Hän otti kuuden aikaan puolen tunnin torkut ja yöunille sain hänet vähän ennen puolta yötä. Sitä ennen oli hyssytelty, itkeskelty, kanniskeltu, tissitelty, vaunuteltu, silitelty ja vaikka mitä, mutta uni ei vain meinannut tulla pienen silmään. Kunnolla nukahdettuaan nukkui kyllä sitten taas melkein seitsemän tuntia ja syötyään jatkoi vielä pari tuntia. Minäkin sain siis nukuttua jälleen varsin hyvät yöunet ja aamupalat syötyöämme lähdettiinkin sitten vaunulenkille.

Täällä oli eilen todella inhottava ilma, miltei syysmyrsky. Kamala tuuli, sateista ja oikein ankean syksyistä. Tänään syksy näytti kuitenkin taas parempaa puoltaan ja aurinko paistoi niin kauniisti.

Lenkin aikana minulle tuli tekstiviesti, jossa oli kaupungilta muistutus huomisesta jälkitarkastusajasta. Olen muistanut ajan kyllä, mutta tuon viestin saatuani pälkähti mieleeni, että minun olisi pitänyt käydä verikokeissa ennen tuota jälkitarkastusta ja enhän minä ole muistanut ollenkaan. Kilpirauhasarvoni olivat koko raskauden ajan vähän rajoilla, hieman liikatoiminnan puolella ja ihan loppuraskaudessa myös kilpirauhasen vasta-aineet olivat koholla, joten ne halutaan nyt vielä tarkistaa. Yritin soittaa neuvolatädilleni, että miten asian kanssa toimitaan, mutta en saanut häntä kiinni. Todennäköisestihän vain käyn nyt myöhemmin labrassa ja lääkäri sitten soittaa jos tuloksissa on jotain, mutta on se vaan inhottavaa, kun unohtaa jotain. Myönnetään, ettei tämä ole minulle kovinkaan tavatonta.

Tänään on keskiviikko, joka on yleensä punnituspäiväni, mutta koska olen täällä vanhempieni luona niin vaakalle astuminen jää nyt huomisaamuun. Raportoin paino- ja jälkitarkastuskuulumisia sitten myöhemmin tällä viikolla.

Nauttikaa ihanista syyspäivistä, sillä niitäkin on aina välillä vaikka syksy alkaakin kääntyä jo synkempään suuntaan!

<3: Herkkupeppu

Vauvamme täytti viime sunnuntaina jo kuusi viikkoa. Raskauden viimeiset kuusi viikkoa tuntuivat todella pitkiltä, kun taas nämä kuusi viikkoa vauvan kanssa ovat menneet silmänräpäyksessä. Tuntuu, että hän on kasvanut jo ihan hirveästi, eikä ole enää sellainen pikkuruinen vastasyntynyt. Paljon muutakin muutosta on tapahtunut ja isoimmat edistysaskeleet viimeisen viikon aikana.

Viime viikkoon asti vauva heräsi joka yö vähintään parin kolmen tunnin välein, joskus tiheämpäänkin. Perjantain ja lauantain välisestä yöstä lähtien hän on kuitenkin nukkunut alkuyöstä 5-7 h pätkän. SEITSEMÄN! Ihan uskomatonta. Olen siis nukkunut pidempiä yöunia kuin joskus töissä käydessäni. Lisäksi tuon pätkän jälkeen hän menee vielä nukkumaan pariksi kolmeksi tunniksi, joten tämä äiti on saanut univelat kuitattua, eikä päiväunet ole tulleet enää mieleenkään. Voin kertoa, että vauva-arki on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa ilman väsymystä. Toki valvomista on varmasti vielä luvassa monet kerrat, mutta tällä hetkellä nautin tästä pirteästä fiiliksestä täysin rinnoin.

Rinnoista puheen ollen myös maitoasiat ovat helpottuneet näiden pidempien unien myötä. Vauva on kasvanut todella hyvin, mutta silti välillä on ollut hetkiä, että tuntuu, että hän on tyytymätön maidon vähyyteen, koska hän on syönyt niin usein. En myöskään ole saanut pumpattua maitoa varastoon, jos haluaisin joskus päästä käymään itsekseni jossakin siten, että mieheni voisi antaa omaa maitoani pullosta. Nyt, kun yön aikana rinnat ehtivät todella täyttyä ja herätessään hän syö vain toista, pumppaan aina toisesta rinnasta pakasteeseen maitoa. Jossain vaiheessa on siis äidillekin vähän omaa aikaa luvassa, mahtavaa.

Lisäksi viime viikolla hän alkoi syömään tuttia muuallakin kuin vaunuissa. Tämä on helpottanut sitä, että vauvan voi välillä laskea hetkeksi johonkin myös hänen hereillä ollessaan ilman huutoa. Lisäksi illan väsyitkuihin tutti on hyvä lohduke, kun maidot on jo syöty. Nukahtamiseen hän ei kuitenkaan ainakaan vielä ole tuttia tarvinnut, vaan väsähtää syliin, jolloin hänet siirretään omaan sänkyyn. Hän on sängyssä hetken hereillä, ääntelee, ähisee ja tuhisee siellä välillä melko isostikin ja rauhoittuu sitten unten maille. Minä olisin noihin ääntelyihin reagoinut liiaksi, mutta mieheni toppuutteli minua, koska ääntelyt eivät ole itkua vaan enemmänkin levottomuutta ja hän on rauhoittunut niiden myötä melko pian,ehkä noin 10 minuutin jälkeen. Ja kuinka helppoa onkaan nukkumaanmeno jos tämä malli jatkuu. Ja yörytmikin on sopiva, sillä tuo nukahtaminen tapahtuu yleensä 22.30-23.30 aikoihin, jolloin yöherätys on 4-6 aikoihin.

Myös kasteen aikana tutti helpotti, sillä vauva ei viihdy kovin hyvin selällään, mutta tutti suussa tuo asento on jostain syystä paljon siedettävämpi. Kummisedän hauis sai hyvän treenin kannatellessaan toimituksen ajan tuota nyt jo kuuden kilon pötkylää. Juhlissa oli parikymmentä vierasta ja pidimme ne kotona, mikä teki tilaisuudesta leppoisan. Pappi oli todella mukava, rento ja puhelias ja ystäväni lauloi kauniisti jo aiemmin täällä blogissakin fiilistelemäni Suvi Teräsniskan Sinä olet kaunis -kappaleen. Omissa häissäni jännitin niin, etten itkenyt, mutta nyt piti muutama kyynel tirauttaa, kun pappi kertoi nimen. Tarjoilut olivat hyviä ja niitä oli riittävästi. Niin riittävästi, että toinen täytekakku päätyi pakasteeseen odottamaan isänpäivää, joka sekin on jo melko pian. Vaikka juhlat olivat ihanat, on kiva, että ne on nyt ohi ja arki voi taas jatkua omalla painollaan. Ohjelmassa vaunulenkkejä, esikkokerhoa, ystävien tapaamista ja viikonloppuna lähdemme ensimmäistä kertaa mieheni lapsuudenkotiin, eli vauvan toiseen mummolaan vierailulle.

Hyvä fiilis siis vauva-arjesta just nyt!

<3: Herkkupeppu