Pluskokoisen raskauspukeutuminen

Yksi asia, joka mietitytti niin itseäni, kuin vauvaryhmien keskustelujen mukaan monia muitakin ylipainoisia odottajia on se, mitä sitä sitten laittaa päälle, kun vatsa kasvaa entisestään. Vaatteeni ovat ennen raskautta, ja myös sen aikana, olleet kokoluokkaa 44-50/XL.

Minulla oli vatsa hyvin herkkä ja turvonnut jo heti alkuraskaudessa. Kävinkin jo aikaisessa vaiheessa ostamassa H&M:ltä kahdet joustavat äitiysfarkut, joissa on iso trikoinen kangaskaistale, joka tulee vatsan päälle. Alkuraskaudessa, kun kyseessä ei kuitenkaan vielä ollut varsinainen vauvamaha, vaan lähinnä vatsan turvotus, eivät housut kuitenkaan tuntuneet mukavilta. Kangaskaistale tuli todella ylös ja koska mahaa ei ollut riittävästi, ei housut tahtoneet pysyä kunnolla ylhäällä. Mietin, että mitä ihmettä minä pidän päälläni, kun suurin osa omista normaaleista housuistani ahdisti. Minulla oli yhdet Halpa Hallista aikanaan ostetut farkkukangasmaiset housut, joissa oli resorivyötärö vetoketjun sijaan, joten niitä pystyin joustavuutensa ansiosta käyttämään melko pitkään. Kävin myös ostamassa olemassa olevistani Kapp Ahlin XLNT-malliston joustavista farkuista isomman koon ja myös ne menivät käytössä siihen saakka, että nuo Henkkamaukan oikeat mammapöksyt alkoivat olemaan tarpeelliset.

H&M:n valikoimista löytyy myös hyviä mammalegginsejä, joita käytin mekkojen ja tunikoiden kanssa, mutta kangas on mielestäni aika ”kalsarimainen”, joten en niinkään tykännyt niistä työkäytössä, vaan enemmän pidin niitä vapaa-ajalla. Samaisesta puljusta olen ostanut myös muutaman äitiys t-paidan, mutta nekin olivat tarpeen oikeastaan vasta mahan kasvettua selkeäksi raskausmahaksi. Pärjäsin siis omilla vaatteillani melko pitkään. Olen koko raskausaikani käyttänyt ihan tavallisia toppejani, joita käytän muutoinkin miltei aina aluspaitana. Toppini ovat Vero modan, Onlyn ja Cubuksen mallistoa. Näiden päällä pidin usein neuleita ja muita paitoja, jotka ovat avoimia keskeltä, jolloin mahan koolla ei ole väliä. Myös isoja huppareitani pystyin käyttämään melko pitkään.

Yksiäkään sopivia äitiysshortseja tai -capreja en etsinnöistä huolimatta löytänyt, mutta onneksi kesän helteet rajoittuivat tänä vuonna niin lyhyelle ajanjaksolle, että olen pärjännyt joustavilla urheilucapreillani kotioloissa ja kun tilanne on vaatinut siistimpää pukeutumista, olen käyttänyt legginssien kanssa joko paria vanhaa mekkoani, jotka mahtuivat päälle, yhtä ostamaani H&M:n mammamekkoa tai jo mainitsemiani äitiysfarkkuja siten, että olen kääntänyt vähän lahkeita. Urheiluvaatteita minun ei myöskään ole tarvinnut ostaa erikseen, sillä muutamat housut ovat mahtuneet tämän viimeisillään olevan raskausmahankin ylle ja urheilutopeista osa on sen verran löysiä, että mahtuivat myös hyvin.

Meillä oli heinäkuun puolessa välissä myös kaveripariskunnan häät ja tätä hääpukeutumista ehdin mielessäni stressata melko paljon, ennen kuin lähdin kaupoille ongelmaa ratkaisemaan. Mielestäni hääpukeutumisen tulee olla juhlava ja Henkkamaukan mammamekko ei mielestäni nyt istunut tähän konseptiin. Olen aiemminkin ostanut vaatteita Zizzistä, joka on isoja kokoja myyvä naistenvaateliike. Ajattelin, että käyn katsomassa olisiko siellä mitään, johon myös raskausmaha mahtuisi. Löysinkin aivan ihanan maksimekon, jossa oli joustava yläosa rintojen päällä ja alaosa laskeutui kauniisti vatsani päälle ja tuntui myös päällä mukavalta. Jes, mikä löytö! Liikkeestä ei kuitenkaan löytynyt hyvää kaveria hiattomalle mekolle käsivarsieni suojaksi, mutta ajattelin, että kotona olisi yksi jakku, joka saattaisi sopia. No, käsivarteni olivat sen verran turvonneet (lihoneet…), ettei tuo jakku tullut kyseeseen, joten aloin metsästää sopivaa jakkua/boleroa/huivia tilanteen korjaamiseksi. Kävin katsomassa myös Zizzin nettikaupan, sillä siellä valikoima on osittain eri kuin liikkeessä ja löysinkin boleron, jonka tilasin kokeiluun. Se osoittautui täydelliseksi ja kangas oli todella mukavaa päällä, mutta silti juhliin sopivaa. Tätä asua ajattelin käyttää mahdollisesti myös vauvan ristiäisissä.

Raskauspukeutumisen kanssa olen mielestäni päässyt aika helpolla. Minulla ei ole ollut halua tai tarvetta oikeastaan piilotella vatsaani, eikä raskausuteluita ole kyllä tullutkaan. Varmasti moni on jossain vaiheessa miettinyt, että onkohan tuo raskaana vai lihonut, mutta en onneksi ole saanut kuulla tästä kommentteja. Toivottavasti näistä vinkeistä olisi jollekulle vertaiselleni hyötyä, joka kamppailee raskauspukeutumisen kanssa! Seuraava murheenkryynini on tietenkin se, miten pukeudun sitten, kun ihanan pinkeän raskausmahan tilalla on löysä pussi, jota ehkä tekisi mieli peitellä vähän enemmän kuin tätä pienokaista. No, toivottavasti siihenkin löytyy ratkaisu ja pääsen jakamaan myöhemmin vinkkejä tähänkin keissiin liittyen.

<3: Herkkupeppu