Vauva-arki – kun väsy painaa

Viimeksi tänä aamuna itkin väsymystäni. Olen herkkä itkemään muutenkin ja äitiyshormonit ovat korostaneet tätä piirrettä entisestään ja synnytyksen jälkeen ei ole tainnut olla päivää, jolloin en olisi jotain asiaa tirauttanut. Yleensä sitä, kuinka ihana vauva on ja kuinka onnekkaita olemmekaan, mutta kahtena aamuna olen myös itkenyt silkkaa väsymystäni. Tämä aamu ei ollut niistä edes se pahempi, vaan se oli toissaviikolla, kun sain yön aikana unta ehkä pari-kolme tuntia.

Olen koko aikuisikäni priorisoinut nukkumisen todella korkealle. Minulla on myös hyvät unenlahjat ja saan yleensä aina unen helposti, joten en ole tottunut uniongelmiin. Nytkin saan kyllä yöheräilyistä huolimatta aina nopeasti unen uudestaan, mutta esimerkiksi tänään aamuyöllä vauva heräsi neljältä, sain hänet nukkumaan uudelleen viideltä, jonka jälkeen hän heräsi puolen tunnin-tunnin välein, kunnes vähän ennen kahdeksaa luovutin ja nousin ylös. Ennen tuota neljää olin nukkunut jo yhden kahden tunnin ja yhden kahden ja puolen tunnin pätkän, joten eihän unimääräni ollut viime yönä edes hirvittävän pieni, mutta jotenkin tuo katkonaisuus ja jatkuva heräily ottaa kyllä voimille.

Onneksi on olemassa päiväunet, joita vaihtelevalla menestyksellä saan vauvan nukkumaan, jopa muualla kuin sylissäni. En oikein uskalla itse nukkua vauva sylissäni, sillä olemme mieheni kanssa lukeneet kauhutarinoita sylissä tapahtuneista kätkytkuolemista, mutta nyt kun vauva on jo vähän isompi (1 kk neuvolassa 53,5cm ja 5270g) ja hieman jäntevämpi, nukuimme tänä aamuna siten, että makasin sohvalla hieman pystyssä asennossa vauva rinnallani siten, että pidin hänestä tiukasti kiinni ja iso imetystyyny oli vielä viritetty vauvan ympärille jos otteeni sattuisi heltiämään. Siinä saimme torkuttua reilun tunnin ja olo oli taas paljon parempi. Se on ihmeellistä, kuinka tunnin pätkä yöllä ei piristä lainkaan, mutta päiväunena se on jo ihan ok ja virkistää mieltä. Lienee psykologista.

Meillä on onneksi myös ihanasti tukiverkkoa ja olen saanut otettua päivisinkin päiväunia, kun muun muassa paras ystäväni, lapsen tuleva kummitäti, on tullut sylittämään vauvaa, jotta minä olen saanut nukkua. Tämä sellaisena päivänä, kun päiväunille ei vain suostuttu asettumaan mihinkään muualle kuin syliin. Tällä hetkellä vauva nukkuu kauppalenkkimme jälkimainingeissa vaunuissa ja toivon, että tästä tulee tapa. Alussa hän heräsi aina, kun vaunut pysähtyivät, mutta nyt unia on muutaman kerran jatkettu jopa parin tunnin verran lenkin jälkeen. On ihana lenkin jälkeen istahtaa rauhassa syömään, selata somea tai tulla kirjoittamaan blogia, kuten nyt tein.

Väsyneinä hetkinä mietin, ettei minulla ole edes vaikeaa, sillä vauvani ei juuri itke, vaan vaatii vain ruokaa ja sylittelyä nukahtaakseen uudelleen. Lisäksi mietin, kuinka nopeasti hän kasvaakaan ja pikkuhiljaa unipätkät pitenevät varmasti. Ja lisäksi mietin, että varmasti jossain vaiheessa päivää saan otettua päiväunet ja mieli taas kirkastuu. Päiväunien jälkeen halailen ja pusuttelen vauvaa taas innolla ja mielessäni pyytelen anteeksi, jos olen yön pimeinä tunteina ajatellut hänestä (tai en hänestä, vaan hänen heräilyistään) vähän ikävästi. Vaikka mielestäni sekin on täysin inhimillistä.

Mites muilla yöt sujuu ja mikä auttaa teitä jaksamaan väsymyksessä? Itse en käytä edes kahvia, jonka tiedän olevan monen voimaannuttaja!

<3: Herkkupeppu