Prinsessan päiväkirja osa1

DSC_0012.JPG

Pieni ja pippurinen kuten Pikku Myy, on lause joka toistuu lähes päivittäin jonkun meidän perheenjäsenen suusta. Se on vaan niin hyvin meidän neitiä kuvaava sanonta.

Prinsessa täyttää kohta 5 ja juhlien suunnittelu on alkanut täydellä tohinalla. Tiistaina hän palasi päiväkotiinsa ja sinne on tullut paljon uusia lapsia ja hänen lisäkseen muutamia viime vuodelta tuttuja jatkaa ryhmässä. Tiistaina neiti ilmoittikin, että on vanhus. Siellä on ne uudet lapset ja me vanhat. Illalla alkoi sitten vaivaamaan, että onko hän vanha, kun kerran synttäritkin on tulossa.

Yritä siinä sitten selittää järkyttyneelle lapselle, ettei hän ole vanhus ja vakuuttaa, että kaikki on ihan hyvin.

Hän oli niin kovasti kaivannut päivähoitoon paluuta ja tuttujen kanssa leikkimistä, että nyt kun nämä uudet ovat vallanneet hänen mielestään tutun ja turvallisen paikan, on todella vaikea siihen sopeutua. Niimpä hän ilmoittikin, ettei aio puhua kenellekkään uudelle lapselle, eikä edes pidä heistä. Onneksi aika tekee tehtävänsä ja hän tulee vielä löytämään heistä ihan kivojakin puolia 🙂

Tyttäremme on erityislapsi ja häneen ei ole helppo kaikkien saada kontaktia. Vain ne harvat ja valitut, joihin hän kokee voivansa luottaa pääsevät hänen lähelleen. Se on onneksi viimeisen vuoden aikana alkanut helpottua ja juuri uusien tuttavuuksien saaminen on helpompaa päiväkodissa. Todennäköisesti hän seurailee hyvin tarkkaan kaikkia uusia lapsia seuraavat viikot ja kun hän huomaa, että keiden kanssa voisi yhteistyö toimia, lähestyy sitten heitä. Sillä vaikka hänen kommunikointinsa sanallisesti on vielä melko haastavaa, on hän erittäin tarkka tyttö seuraamaan muiden touhuja ja reipas tekemään omia asioitaan ja valintojaan.

Se mitä ei saa sanottua tulee ilmein ja elein hyvin esiin. Me läheiset ymmärrämme melko hyvin hänen puhettaan ja nykyään ei ole enää sen takia ihan niin paljon hermostumista ja riehaantumista, mutta kyllä neiti pippuri osaa vielä aika-ajoin sitä tarjoilla täydeltä laidalta. Varsinkin isoveli saa oman osansa, kun mokoma ei tahdo toimia kuten prinsessa hänen tahtoisi toimivan. Vaan niinhän se usein on, että sisarukset osaavat sekä rakastaa, että inhota toisiaan yhtäaikaa. Tämä meidän kaksikko, niin erilaisia kun he ovatkin, niin ei oikein ole osanneet kumpikaan toimia ilman toista.

Tänä syksynä tuota koetellaan ensimmäistä kertaa todenteolla, kun isoveli meni toiseen päiväkotiin esikouluun ja neiti jatkaa entisessä paikassa. Heillä on ikäeroa 1v4kk ja he ovat olleet niin paljon minun kanssa kotona, että heistä on tullut toistensa tuki ja turva. Erillään ollessaan aina ovat kaivanneet toista ja ihmetelleet mitähän toinen sillä aikaa tekee ja miksi ei otettu toista mukaan tähän.

Lähdenkin kohta hakemaan pikku pippuria päiväkodista ja kuulemaan miten päivä näiden uusien lasten kanssa on mennyt. Joko alkaisi hiukan lämmetä ajatukselle uusista kavereista.

 

DSC_0541 (Large).JPG

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *