Hernekeittoa ja punaviiniä
Neljä vuotta sitten, kun sain tehtäväkseni kirjoittaa koulun penkillä kolumnin käyrät aivonystyräni tikittivät tyhjää. Sinä sateisena päivänä koulussa oli ruokana hernekeittoa, mutta silmäni kiiluivat kuin sudella punaviinissä. Siitä se idea sitten syntyi ja tässä pieni ripaus miten kaikki muutkin ideani syntyvät.
Miehet, ne ovat puheenaihe, joita ilman en päivääkään selviäsi. Ne ovat yhtä houkuttelevia kuin punaviini ja vie hetkellisesti sinut tainnoksiin. Siinä hetken huumassa janoat vain lisää, kunnes seuraavana aamuna heräät huumasta ja suussa on paskan maku. Pöh, se olikin vain hetken huumaa.
Inhoan negatiivisuutta, mutta valitettavasti ihmisluonteeseen se myös kuuluu. Kertoessani ihmisille, etten koskaan ole ollut parisuhteessa, alkaa spekuuttaminen seksuaalisesta suuntautumisestani, tai siitä, että mikä minussa on vikana. Vikojahan minusta löytyy, niinkuin meistä kaikista. Uskon yhteen ainoaan rakkauteen ja sitä myös odotan. Kokemukseni ovat olleet juurikin niitä punaviinin kaltaisia huumia ja sieltä ollaan tultu sitten rytinällä alas, nimittäin hernekeittovaiheeseen en ole vielä päässyt.
Jokainen meistä janoaa rakkautta. Se on fakta. Naistenmiehiä ja -naisia on olemassa, mutta sitä rakkautta haetaan lihallisesta nautinnosta ja paikataan haavoja tällätavoin. Ei uskalleta ryhtyä mihinkään, ettei vain sattuisi. Ne ihmiset pelkäävät.
Rakkautta on monta muotoa ja minulla on yksi osa-alue loistavassa kunnossa, nimittäin läheisten rakkaus. Kuitenkin valehtilisin jos väittäisin, etten haluaisi sitä toisenlaista rakkautta.
Elämässäni on paljon asioita mitä kadun ja mitä olen tehnyt, joita en kuitenkaan ala tässä erittelemään. Jokainen voi miettiä mielessään, että mitä ne on. Tehty mikä tehty ja näin jälkeenpäin ajateltuna en olisi tässä ja nyt. Haavat on vaikea paikata mutta niistäkin surkeitten sattumusten summista voi otta opit matkaan ja jatkaa eteenpäin.
Sanotaan, että narsistinen luonne ja kiltti ihminen palvelevat toinen toisiaan. Ehkä tässä on tarkoituksen perää, nimittäin voisin laittaa itseni siihen kiltin kategoriaan. Ein sanominen nimittäin tuntuu jäävuoren huipulta ja halu miellyttää toista on suuri. Pelko menettämisestä ajaa siihen pisteeseen, että tehdään niin kuin toinen tahtoo siihen pisteeseen asti, että tiet erkanee. Niin ollut tarkoituskin, alusta alkaen, mutta kun pitää yrittää viimeiseen asti.
Punaviinissä on alkoholia, tyhmäkin sen tietäisi. En ole alkoholisti, mutta valitettavan usein ( viikonloppuisin) löydän itseni punaviinilasi kädessä. Etsimässä sitä hetken huumaa. Se on myös hetkellinen tapa paeta omia ajatuksia ja elää hetkessä. Valitettavan usein se kuitenkin päätyy huonoon lopputulokseen, nimittäin krapulaan. Usein mietin, että miksi teen näin? Siitä ei nauti minä ( kovinkaan usein) ja en usko, että myöskään kanssamatkaajat. Miksi ihmiset juovat itsensä humalaan ja lähtevät baariin heilumaan kuin jehovantodistajien kesäleirillä ( yhteys?). Se on juurikin sitä huuman hakemista, yksinäisyyttä, toivoa. Toki onhan se myös hauskanpitoa, toisinaan.
Joskus kaipaan sitä hernekeiton pistävää hajua ja kotoista makua ja aterian kruunaavaa pannukakkua, jossa on kermavaahtoa ja hilloa. Nyt kuitenkin, tässä hetkessä ja tilanteessa nautitaan sitä punaviinistä ja jos hernekeitto on jo kiehumassa, voi sitä punaviiniä juoda hernekeitonkin kanssa.
Hyvää viikonloppua toverit!