Herkullinen resepti riippuvuus?
Perjantai ”päiväkirjaa… ”
Tuleehan sitä joskus etsiskeltyä herkku reseptejä. Omistan ainakin kymmenen keittokirjaa. Rakastan vegan vaihtoehtoja. Turhan usein tulee kumminkin tyydyttyä ehkä nopeimpaan vaihtoehtoon, jota ennen kauppareissua tulee pohdittua. Viimeksi valmistin kokojyväpastalla ja pavuilla varustetun tonnikalapastan. Tai välipalalle suolaisia vohveleita, täytteenä sulatejuustoa, kurkkua ja sipulia. Haluaisimmeko yhdessä pohtia mitä söisimme päivällisellä?
Olisiko parempi vaihtoehto, jotta päättäisit mitä lounastamme? Haluaisitko viedä minut illalliselle? Olisinko kotona odottamassa vai shoppailemassa, jo tuohon aikaan. Sulatat toki monien sydämet, mutta eikö aikasi olisi jo rikkoa, jonkun sydän? Vai oletko turhan kiltti? Meillä on vain yksi mahdollisuus elämässämme. Eikö kannata, kuitenkin mennä kohti uusia asioita ja tuulia? Vai oletko jo niin kaavoihisi kangistunut, jotta uutuuden viehätystä ei enää löydy?
Mitä olisit mieltä, jos minulla olisi mustavalkoinen mekko ylläni? Pidätkö yhdistelmästä? Vai yrittäisinkö iskeä sinut uudelleen vain vaaleanpunaisessa? Nyt järkytyit. Haluaisitko muistella vielä ensi tapailuamme? Oliko ylläni sittenkin jotakin violettia? Hmm… Onhan siitä jo kulunut aikaa, mutta ehkä se muistuu mieleen vielä. Vai tahtoisitko tyytyä vain pizzaan? Onhan sekin ajatus…
Ymmärrätkö jotakin niin sanotuista hienommista juomista? Olisiko kanssasi mahdollista lähteä maistelu kierrokselle? Tai jopa taste me:lle? Haluaisitko mennä tai tulla pizzasi kanssa meille? Sehän olisi loistava ajatus. Kerrassaan. Voisimme pohtia maailmanmenoa ja jutella niitä näitä. Ja todeta lopuksi kuinka tylsää meillä oli. Vai ajattelitko, että kanssani oli siistiä, mutta mielestäni meillä oli erittäin tylsää.
Juuri nyt en ehdi vastaamaan viestiisi, minulle tuli muuta…
Eikö kanssani tulisi olemaan tylsää ja kankeaa. Jos olen aina menossa, shoppailemassa, töissä tai harrastuksissa. Eikö sinun vain kannattaisi nauttia elämästäsi ilman minua?Oletkohan ollut valmistautunut ja kohta omistautunut urallesi useamman kymmentä vuotta. Eikö elämäsi mene pilalle kanssani, jos teen vain töitä… Onko meillä koskaan hädin tuskin edes mahdollista tavata? Vai lähettelemmekö vain sähköpostia? Siihen minulla voisi toki riittää aikaa. Koska olen tietokoneessa ja puhelimessa päivästäni kiinni noin 80%. Vai olisimmeko sittenkään valmiita sähköposti suhteeseen? Onhan se harmillista, joskus pohtia elämän suuria kysymyksiä.
Pohdin aiemmin olisitko mahdollisesti valmis vetäytyneeseen kumppanuuteen kanssani. Olisimme toki yhdessä joskus. Kavereina tai lapsuudenkavereina. Kuinka voisin unohtaa sinut nyt? Unohdin joskus, mutta muistutit olemassa olostasi oudolla tavalla. Millaisen suhteen itse haluaisit? Mikä olisi nykyaikaa? Tai trendikästä? Tarvitseeko meidän pohtia sitä etukäteen? Vai suunnittelimmeko me sen jo joskus?
Unelmien parisuhteeni, kanssasi on aina niin ihanaa. Tiedän etten ehkä ole ainut sinulle, mutta haluaisin niin kovasti, jotta olisit ainut minulle. Minulle kumminkin luo haasteita toisinaan päämäärätietousuuteni päämäärättömyys ja tahdon olla rakastettava muidenkin mielestä. Kestäisimmekö lopuksi sellaisia kuvioita lainkaan? Vai pohdimmeko me aina vain sitä?
Jos toisit minulle ruusukimpun, joka perjantai viikonlopun kunniaksi, voisin harkita muutakin, kuin sähköpostia.
Vai millaisia rakkauden reseptejä sinä olit ajatellut?
<3Pauliine
