Koska minä…
Lapsen temperamentti ja persoona alkavat kehittyä hyvin ajoissa lapsuudessa. Tämänhän me jo muistamme lukion psykologiasta. Opimme lapsuudessa primaariperheessä, kuinka kohdella muita ja toimia tilanteissa antaa ja ottaa vastaan hellyyttä ja rakkautta. Käytöstapamme opettelemme koulussa ja opiskelemme asioita, jotka alkavat muokkaamaan tulevaisuuttamme ja ohjaamaan ammattiin, johon haluamme.
Tämä varmaan monelle tuttu kaavio ja asia, johon olemme törmänneet tai oppineet sen elämän varrella huomaamaan. Jokainen meistä on erilainen. Jo lapsuudessa opitut tapamme, asiat ja eleet seuraavat meitä mukanamme koko loppuelämän.
Onko sinulla esimerkiksi kadotettu ystävyys ? Ehkä sinut on joskus hylätty ja hän hylkäsi sinut ? Tai sinut on joskus hylätty ja halusit hylätä jonkun? Onko meidän pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa emme halua ? Toki voimme pyrkiä tulla toimeen ihmisten kanssa, mutta olen halunnut oppia ymmärtämään ja käsittämään ettei kaikkien kaveri tarvitse olla. Asia mikä voi olla monelle hyvin yksinkertainen. Toisille, jotka ajattelevat asioita joko liian paljon tai liian vähän, tämä voi olla vaikeaa.
Ihminen, joka haluaa pyrkiä täydellisyyteen, luulen sen hänelle olevan vaikea asia. Haluaisit olla kaikkialla, mutta et jaksa. Haluaisit tavata kavereita, mutta sinulla on päämäärä tehdä jotakin muuta. Haluaisit tavata vanhan ystävän, mutta koet sen jollakin tavalla vaikeaksi. Haluat tavoitella täydellisyyttä ja pitää kodin siistinä, jossa joka tapauksessa on tiskivuori, pölyä hiukan lattioilla, pieniä tahroja siellä täällä. Koska et vaan jaksa, pitää kotiasi siinä täydellisyyden kiillossa, jossa haluaisit sen olevan. On ajatuksesi, tavoitteesi ja päämääräsi pyrkimässä kohti jonkin asteista täydellisyyttä. Haluat tulla joksikin, tiettyyn ammattiin tai päämäärääsi. Halajat olla kävelylenkillä juuri, kun ajattelit pyyhkiväsi pölyt. Olet uppoutunut opintoihisi ja kotiasi täytyisi siivota tai olet töissä kokoajan ja kotona on kauhea sotku. Teet kaiken kokoajan päämäärääsi tavoitellen. Koska olet täydellisyyteen pyrkijä. Haluat olla kumminkin kotona hetken sotkujen keskellä, jotta tuntisit kontrollia ja valtaa edes kotitöistä, jotka voivat olla tekemättä, jos vain niin haluat.
Kuka haluaa elämässä täydellisyyttä? Emmekö me kaikki koita jollakin osa-alueella koita pyrkiä jonkin asteiseen hyvään arvosanaan, kiitettävän hyvin huoliteltuun ulkonäköön tai erinomaiseen vartaloon? Kaikille täydellisyys tai asioiden tavoittelu tai asioiden päämäärä ei miellä samaa asiaa. Olisiko meidän löydettävä siis rinnallemme ystävyyttä, kaveruutta tai kumppanuutta saman kaltaisin kriteerein vai täysin vastakohtaisin?
Hyvä itsetunto muovautuu meille jo lapsuudessa. Se joko on alusta saakka hyvä tai huono. Sitä voi vahvistaa matkan varrella, mutta jokin, joku tai kuka vain voi sitä myös vahingoittaa. Vai onko kyse silloin huonosta itsetunnosta tai varmuudesta? Voimme olla herkkiä myös monella eri tapaa. Jos olen herkkä, näkeekö minusta sen päälle päin? Tai jos olen itsetunnoltani vahva, huokuuko se minusta? Jos haluan nostattaa itsevarmuuttani, huomaako sen kaikki?
Vai onko kyse siitä, että kaikista meistä löytyy oman elämän minäkeskeisyys? Minulle se henkilökohtaisesti voisi tarkoittaa, että saan haukkua, olla mieltä, syyttää kaikkia jos haluan itsekseni omassa mielessäni kaikesta mitä keksin. Hyvät tavat kuitenkin useimmiten estää meitä käyttäytymästä, kuten haluamme. Haluatko haukkua ja syyttää toista ihmistä? Luultavasti et. Tai jos teit sen oletko minäkeskeinen? Vai lipsahtiko kerran suustasi vain vahinko, joka on ehkä mahdoton korjata, mutta ainakin voit itse itsellesi antaa anteeksi?
Vai olemmeko kaikki minäkeskeisiä jonkun mielestä? Tai kuuluuko meidän olla?
Näkeekö ihmiset meidät ärsyttävinä, jos menestyn, olen kaunis, pyrin täydellisyyteen tai haluan pukeutua miten pukeudun. Luultavasti ei. Heidän mielessään on jokin luonteenpiirteesi, joka heiltä itseltään puuttuu ja tahtoisivat sen kovasti myös itselleen. Ja toiset asiat on vain vaikea saavuttaa. Vai onko kaikki arvuutus kysymykset ja kaikki mietteet vain elämän suurta teatteria ? : )
<3: Pauliine