Lasketko kaloreita?

Milloin ei olisi ollut trendikästä laskea kaloreita?

Onko sinulla syömisen kanssa ongelma? Syöt liian vähän. Oletko laihtunut? Lihot jos et syö enemmän. Laihdut jos syöt näin ja näin. Lasketko kaloreita? Ethän vaan laske kaloreita? Syötkö tarpeeksi tai liian paljon? Naurettavan kuuloisia sanoja jonkun mielestä. Samassa painossa pysyminen on helppoa. Syöt aina saman verran. Syöt joka päivä samat ateriat ja saman kalorimäärän. Normaalipainoinen on helppo olla. Tiedät oman kalorimääräsi ja käyt lenkillä ja salilla tai muulla liikunta suorituksella.

Muistan varsin hyvin miltä tuntuu olla lihava tai olla normaalipainoinen tai joidenkin mielestä laihuushäiriössä. Mikä on kaikkein naurettavinta mitä olen kuullut, sen jälkeen kun olen pudottanut useamman kymmentä kiloa. Aina normaalipainoisena pysyneet yksilöt antavat neuvoja kuinka pudottaa painoa. Kuinka naurettavalta se kuulostaa, jos heidän elämässään on ollut kyse noin kahden kilon tai maksimissaan viiden kilon painon pudotuksesta?

Pudotin painoa useamman kymmentä kiloa, liikkumalla, kuntoilemalla, syömällä viidesti päivässä, juomalla tarpeeksi vettä sekä nukkumalla kunnon yöunia. Liikuntaa minulle sisältyi viikkoon parhaimmillaan noin kymmenen tuntia. Tein puolentunnin ja tunnin kävelylenkkejä. Harrastin vesijuoksua kunnes jaksoin uida pidemmän aikaa. Uintia harrastin puolentunnin pätkissä. Asetin itselleni tavoitteen ajalle ja matkaan. Treenasin lopulta 45 minuutin uinti treeniä. Samalla kävin kuntosalilla, jotta kiinteytys tapahtuisi samalla pudottaen painoa.

Ruokavalion tein itselleni silloisien omien mieltymyksien mukaisesti. Ruokavaliossa minulla oli paljon kasviksia, hedelmiä, proteiinituotteita sekä lihaa. Viikonloppuisin sallin itselleni jotakin herkkua. Koitin muistella kaupassa hiukan kaloreita. Vuosia aiemmin laskin paljolti kaloreita. Muistin suurimmaksi osaksi paljon mikäkin raaka-aine sekä vihannes pitää ravintoarvoltaan sisällään. Useimmiten käytin treenien päälle proteiinituotteen sekä koitin aina syödä kovien treenien päälle paljon ruokaa.  Pääasiassa luulen onnistuneeni, koska tunsin itseni ja oman kroppani hyvin. Muistin millainen se on ollut ja asetin puolitiehen tavoitteen varsinaisesta päämäärästä.

Arvelin tuolloin, että siihen puoliväliin painon putoaminen seisahtuu. Siitä eteenpäin on hankala jatkaa. Se oli totta. Painonpudotus hidastui. Päätin siis alkaa enemmän keskittyä vartalon kiinteyttämiseen, kun varsinaiseen laihduttamiseen. Kävin kuntosalilla jaksoissa ahkerasti, uimassa rennosti ja aloitin venyttelyt sekä kotona treenaamisen.

Laihdutustarinoita on monia. On elämäntaparemonttia, painonpudotusta sekä dieettejä. Itse keskityin vanhoihin liikunta harrastuksiini. Päätin vaan aloittaa aktiivisen liikkumisen ja kuntoilemaan. Luin paljon painonpudotuksesta, laihduttamisesta, ruokavalioista. Tämä kaikki oli tosin jo tuttua, mutta painon nousun ja lihomisen jälkeen asiat oli vain opiskeltava ja sisäistettävä uudelleen.

Missä vaiheessa ihmiset huomaavat oletko laihtunut? Luulisin, että parempi ettet tapaa painosi huomauttelijaa moneen vuoteen. Ja livut vaan hänen ohitseen hoikempana vuosien jälkeen. Mikä on sen rasittavampaa, kuin huomauttelu painosta. Olit sitten laihtunut tai lihonut. Onko se kohteliaisuus jos sanot lihavalle ihmiselle , oletpa laihtunut ? Jaksaako sitä ainaista lässytystä kuunnella. Itse olen kuullut elämäni aikana miljoona kertaa, oletpa laihtunut. Niin. Ja toiset ovat sitä mieltä ettei yhtään.

Jatkuva painostus ja painosta jauhaminen saa ihmiset epätoivonpartaalle? Yrittävätkö he tahallaan saada sen ihmeen painon pudotuksen seisahtumaan. Joka kerta kun siitä on puhe. Vai onko kyse tosielämän ja aikuisten maailman kiusaamisesta? Kotoa ja koulusta työelämään ja sosiaaliseen elämään edes huomauttelemaan siitä painosta ja laihtumisesta. Vai onko se aina yksi ihme kun haluaa vanhan kroppansa takaisin tai haluaa jotakin uutta?

Jos haluat pudottaa painoasi, suosittelen pitämään itsestäsi myös lihavana. Voit keskittyä muihin asioihin samalla kun hiot itsellesi mielessäsi unelma vartaloa. Pidät itsestäsi varmasti enemmän siinä puolivälissä, mutta miksi et pitäisi itsestäsi jo nyt ? Kun olet puolivälissä voit ajatella, että olet taas alku pisteessä. Alat suunnittelemaan uutta tapaa tai muistella kuinka aloitit ensimmäisellä kerralla. Ja kun pidät itsestäsi jo lihavana, ei muiden kommentit ja huomauttelut tunnu juuri miltään.

Muista et ole ongelmasi kanssa varsin yksin. Kaikilla on jokin tavoite elämässään.  Milloin se on +2, +5, +10 tai -25 ylimääräistä kiloa? Salli itsellesi herkkuja, hanki tai toivo lahjaksi kauniit treenivaatteet. Puristele stressipalloa ja hyväksy oma ulkonäkösi, tee itsellesi mukavia asioita. Nauti elämän pienistä asioista ja pidä tavoitettasi sivu tuotteena.

Onko kroppasi koskaan täysin valmis?

<3:Pauliine

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään Höpsöä

Koska minä…

Lapsen temperamentti ja persoona alkavat kehittyä hyvin ajoissa lapsuudessa. Tämänhän me jo muistamme lukion psykologiasta. Opimme lapsuudessa primaariperheessä, kuinka kohdella muita ja toimia tilanteissa antaa ja ottaa vastaan hellyyttä ja rakkautta. Käytöstapamme opettelemme koulussa ja opiskelemme asioita, jotka alkavat muokkaamaan tulevaisuuttamme ja ohjaamaan ammattiin, johon haluamme.

Tämä varmaan monelle tuttu kaavio ja asia, johon olemme törmänneet tai oppineet sen elämän varrella huomaamaan. Jokainen meistä on erilainen. Jo lapsuudessa opitut tapamme, asiat ja eleet seuraavat meitä mukanamme koko loppuelämän.

Onko sinulla esimerkiksi kadotettu ystävyys ? Ehkä sinut on joskus hylätty ja hän hylkäsi sinut ? Tai sinut on joskus hylätty ja halusit hylätä jonkun? Onko meidän pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden kanssa emme halua ? Toki voimme pyrkiä tulla toimeen ihmisten kanssa, mutta olen halunnut oppia ymmärtämään ja käsittämään ettei kaikkien kaveri tarvitse olla. Asia mikä voi olla monelle hyvin yksinkertainen. Toisille, jotka ajattelevat asioita joko liian paljon tai liian vähän, tämä voi olla vaikeaa.

Ihminen, joka haluaa pyrkiä täydellisyyteen, luulen sen hänelle olevan vaikea asia. Haluaisit olla kaikkialla, mutta et jaksa. Haluaisit tavata kavereita, mutta sinulla on päämäärä tehdä jotakin muuta. Haluaisit tavata vanhan ystävän, mutta koet sen jollakin tavalla vaikeaksi. Haluat tavoitella täydellisyyttä ja pitää kodin siistinä, jossa joka tapauksessa on tiskivuori, pölyä hiukan lattioilla, pieniä tahroja siellä täällä. Koska et vaan jaksa, pitää kotiasi siinä täydellisyyden kiillossa, jossa haluaisit sen olevan. On ajatuksesi, tavoitteesi ja päämääräsi pyrkimässä kohti jonkin asteista täydellisyyttä. Haluat tulla joksikin, tiettyyn ammattiin tai päämäärääsi. Halajat olla kävelylenkillä juuri, kun ajattelit pyyhkiväsi pölyt. Olet uppoutunut opintoihisi ja kotiasi täytyisi siivota tai olet töissä kokoajan ja kotona on kauhea sotku. Teet kaiken kokoajan päämäärääsi tavoitellen. Koska olet täydellisyyteen pyrkijä. Haluat olla kumminkin kotona hetken sotkujen keskellä, jotta tuntisit kontrollia ja valtaa edes kotitöistä, jotka voivat olla tekemättä, jos vain niin haluat.

Kuka haluaa elämässä täydellisyyttä? Emmekö me kaikki koita jollakin osa-alueella koita pyrkiä jonkin asteiseen hyvään arvosanaan, kiitettävän hyvin huoliteltuun ulkonäköön tai erinomaiseen vartaloon? Kaikille täydellisyys tai asioiden tavoittelu tai asioiden päämäärä ei miellä samaa asiaa. Olisiko meidän löydettävä siis rinnallemme ystävyyttä, kaveruutta tai kumppanuutta saman kaltaisin kriteerein vai täysin vastakohtaisin?

Hyvä itsetunto muovautuu meille jo lapsuudessa. Se joko on alusta saakka hyvä tai huono. Sitä voi vahvistaa matkan varrella, mutta jokin, joku tai kuka vain voi sitä myös vahingoittaa. Vai onko kyse silloin huonosta itsetunnosta tai varmuudesta? Voimme olla herkkiä myös monella eri tapaa. Jos olen herkkä, näkeekö minusta sen päälle päin? Tai jos olen itsetunnoltani vahva, huokuuko se minusta? Jos haluan nostattaa itsevarmuuttani, huomaako sen kaikki?

Vai onko kyse siitä, että kaikista meistä löytyy oman elämän minäkeskeisyys? Minulle se henkilökohtaisesti voisi tarkoittaa, että saan haukkua, olla mieltä, syyttää kaikkia jos haluan itsekseni omassa mielessäni kaikesta mitä keksin. Hyvät tavat kuitenkin useimmiten estää meitä käyttäytymästä, kuten haluamme. Haluatko haukkua ja syyttää toista ihmistä? Luultavasti et. Tai jos teit sen oletko minäkeskeinen? Vai lipsahtiko kerran suustasi vain vahinko, joka on ehkä mahdoton korjata, mutta ainakin voit itse itsellesi antaa anteeksi?

Vai olemmeko kaikki minäkeskeisiä jonkun mielestä? Tai kuuluuko meidän olla?

Näkeekö ihmiset meidät ärsyttävinä, jos menestyn, olen kaunis, pyrin täydellisyyteen tai haluan pukeutua miten pukeudun.  Luultavasti ei. Heidän mielessään on jokin luonteenpiirteesi, joka heiltä itseltään puuttuu ja tahtoisivat sen kovasti myös itselleen. Ja toiset asiat on vain vaikea saavuttaa. Vai onko kaikki arvuutus kysymykset ja kaikki mietteet vain elämän suurta teatteria ? : )

<3: Pauliine

Suhteet Ystävät ja perhe Teatteri Ajattelin tänään