Tervetuloa viihtymään uuden blogini seurassa!
Toivotan sinut tervetulleeksi lukemaan uutta blogiani, jossa kerron, kuinka IBS vaikuttaa elämääni ja kuinka aion nujertaa sen. Kerron myös muista arjen oivalluksista, jotka tuottavat itselleni iloa.
Päätin pitää blogia aiheesta, sillä saan samalla jaettua tietoa muille sitä tarvitseville sekä pidettyä itselleni päiväkirjaa, jonka avulla voin seurata omaa edistymistäni.
Minulla todettiin refluksi vuonna 2005, kun olin kärsinyt jo useamman vuoden jatkuvasta närästyksestä ja kivuista ruokatorvessani. Sain kuurimuotoisesti erilaisia refluksilääkkeitä aina, kun ruokatorveni ärtyi. Alkuun pärjäsinkin viikon kuurilla useamman kuukauden oireitta, sitten parin viikon kuurilla ja reilu kymmenen vuotta myöhemmin jatkuva happosalpaajien syöminenkään ei enää auttanut.
Pikkuhiljaa jätin ruokavaliostani pois mausteet, hapokkaat hedelmät ja vihannekset, laktoosin, rasvaiset ruoka-aineet… Eli kaiken, mikä tuntui aiheuttavan närästystä ja kipua. Jäljelle jäi melko yksipuoleinen tarjonta ja lisäksi se oli aika mautonta, sillä ainoa käyttämäni mauste oli ripaus suolaa.
Viime joulukuun alussa ylävatsani kipeytyi todella pahasti. Sinnittelin kivun kanssa viikonlopun yli, sillä ajattelin sen olevan taas ohimenevää, kunhan saan otettua happosalpaajia hieman reilummin parin päivän ajan. Kipu ei kuitenkaan lähtenyt, vaikka söin happosalpaajia, join piimää ja yritin kaikki vanhat kikkani läpi. Lopulta kipu oli jo yltynyt niin pahaksi, etten voinut tehdä mitään. Jo parin askeleen ottaminenkin tuntui pahentavan kipua ja halusin lähes kuolla.
Terveyskeskuksessa epäiltiin ensin akuuttia vatsahaavaa, olihan sellainen ollut minulla jo aiemminkin refluksin alkuaikoina. Toinen vaihtoehto oli keliakia. Testeissä ei kuitenkaan ilmennyt mitään poikkeavaa, joten lopulta päädyttiin IBS:ään eli ärtyvän suolen oireyhtymään (Irritable Bowel Syndrome). Lääkärini ei osannut heti epäillä tätä, sillä kipuni kohdistui – ja on aina kohdistunut – ainoastaan ylävatsaan eikä vatsani toiminnassa ole muita poikkeamia. Sain ohjeeksi tuplata päivittäiset happosalpaajani, joista mieluummin olisin päässyt eroon kuin lisännyt yhtään niiden syömistä ja FODMAP -listan, jonka mukaan minun tulisi syödä. Tiputtelin siis ruokavaliostani pois myös kaalit, palkokasvit, gluteenin – toisin sanoen KAIKEN. Hetken tuntuikin, että ainoa, mikä vatsaani hieman hellitti, oli hiilihapoton ja vähäsokerinen vitamiinivesi, muttei sillä pitkään elä.
Onnekseni löysin ravintovalmentajan tammikuun alussa, joka teki minulle ravinto-ohjelman, jolla suolistoni ”nollataan”, jotta se voitaisiin taas ”käynnistää” uudelleen. Tästä projektista saatte lukea jatkossa lisää.