”How lucky am I to have something that makes saying goodbye so hard.”

Ystävyys. Elämän kantava voima.

Huomenna on ystävänpäivä. Eilen olin yhden rakkaimman ystäväni kanssa viettämässä iltaa. Söimme hyvin,nauroimme katketaksemme. Puhuimme kaikesta mieleen tulevasta. Nautimme toistemme seurasta ja keräsimme voimia tavalliseen arkeen.

Oikeasti meidän parivaljakkoon kuuluu kolmaskin jäsen. Tiedätkö H.,säkin olit meidän mukana eilen. Ajatuksissa ja puheissa. Jättämäsi kolo tuntui eilen todella suurelta. 

Mulla on neljä superläheistä ystävää. Sellaisia ihmisiä joihin voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Nämä ihmiset ovat niitä ,joille voin laittaa keskellä yötä viestiä, itkeä kun lapset on kipeinä, kiukutella kuin mies tekee jotain typerää ja nauraa elämän ja lapsiperhearjen tilannekomiikalle. 

Välillä itkettää ja haikeus yllättää, kun monta elämäni tärkeintä ihmistä on maantieteellisesti kaukana. Yksi asuu maapallon toisella puolella, toinen naapurimaassa ja kolmas kaukana pohjoisessa. Yhden ihanan sentään saan pitää lähelläni. Erossa ollessamme pidämme yhteyttä facebookissa ja whatsappissa. Jaamme ajatuksia arjen keskeltä, kuvia ja pieniä videonpätkiä. Pidämme tiukasti kiinni hauraasta siteestä. Kasvotusten nähdessä ja tiukasti halatessa menneet kuukaudet ja vuodet katoavat ja voimme jatkaa siitä mihin on viimeksi jääty. 

Erotessa tuntuu aina hetken siltä,että sydän särkyy pienesti. Tekisi mieli anella ja vollottaa,tihrustaa pieniä ja jättimäisiä kyyneleitä. Pyytää jäämään. Tekisi mieli syytellä ja kiukutella. Kertoa,etten pysty odottamaan taas kuukausia tai kokonaista vuotta. Haluan sinut kanssani aamukahville keskellä viikkoa,pulkkamäkeen lasten kanssa ja puhelimeen keskellä yötä kun maailma ahdistaa.

Tänään ajattelin teitä ystävät. Muistelin hyviä hetkiä ja mielessäni halasin teitä tiukasti.

Seuraavaa tapaamista odottaessa <3

Ihanaa huomista ystävänpäivää kaikille.Halatkaa ystäviänne,kertokaa, että he ovat teille tärkeitä <3