Pennun ensimmäinen retki
Paluu tammikuun alkuun ja viimeiseen edes jotenkuten terveeseen viikonloppuun. Tästä se sairasteluputki sitten alkoikin ja jatkui helmikuuhun asti.
No mutta,palatakseni asiaan. Yhtena lauantaina päätimme lähteä pennun kanssa ensimmäiselle retkelle. Sää oli kylmä,harmaa ja tuulinen,mutta silti sinnikkäästi pakattiin autoon eväät,koiranpentu,kaksi omaa lasta ja yksi lainalapsi. Suunnaksi Kaitalampi.
Ja säästä huolimatta,kyllä kannatti.
Retkellä oikein kiteytyi kaikki syyt miksi halusimme koiran. Oli niin ihanaa katsoa lumessa juoksevia lapsia ja iloista ja uteliasta koiraa. Nuotiolla pentu istui sylissä ja maisteli makkaraa. Kaikkien posket punottivat pakkasesta ja lapset laskivat liukumäkeä riemusta kiljuen. Missään ei makkara maistu niin hyvälle kuin ulkoilmassa.
Autolle kävellessä piti pienintä lasta kantaa ja pentukin teki tenän 20 metriä ennen autoa ja nukahti syliin. Auton lämmössä tuhisi kohta kaksi pienintä poikaa ja koiranpentu.
Mua ja miestä hymyilytti.
Suunnittelimme kesän retkiä ja iloitsimme elämäämme saapuneesta pikkuisesta koiranpennusta. Kyllä se vaan kummasti tuo iloisuutta meille aikusillekin!
Voi miten pieni Nuuti on ollutkaan!
Kotonakin vielä uni maistui <3