Kevätpörriäinen

Aurinko vaikuttaa ilmeisen haitallisesti koiranpentuihin. Nuuti on nimittäin loikkinut ihan pitkin seiniä nämä pari aurinkoista päivää. Tuntuu,ettei tuon onnettoman energia hiivu yhtään!Koko ajan jaloissa,syö kaiken(kengät,tuolit,paperirullat,mainoslehdet..) ja vaatii koko ajan huomiota..koko ajan pitäisi leikkiä ja riehua.Perjantaina varasin lenkille aikaa kolme tuntia ja ajattelin,että jospa Nuuti tämän aikana saisi vähän energiaa vähemmälle.Selvästi tunnin lenkit ovat liian lyhyitä tällaiselle kevätpörriäiselle.

Suunnaksi otin Munkkiniemen uimarannan. Alkumatkan pentu veti,loikki,kiskoi ja söi kaiken eteensä osuvan. Rantaan päästyämme koira sai hillittömän hepulin.Loikki jäiden päällä onnesta soikeana,heitteli itselleen keppejä ja pyöri hiekassa. Minä naureskelin ja nautin auringosta.Riehukoon.Itselläkin teki mieli heitellä kärrynpyöriä pelkästä riemusta. Yhden teinkin.

Riekkumisen jälkeen otimme suunnan mutkan kautta kohti kotia.Matkan varrelle osui vielä koirapuistokin joten päästin pennun riehumaan loputkin energiat pois.Hetken se jaksoi kahdeksikkoa juosta kunnes hölkötteli takaisin jalkoihini. Koira remmiin ja kohti kotia.Kaksi kilometriä ennen kotia alkoi pennulla askel painamaan.Kieli ulkona löntysteli ja mulkoili minua syyttävästi”ai oikeastiko pitää vielä jaksaa kävellä?”.500 metriä ennen kotipihaa jo piti vähän maanitella naksujen kanssa.

Kotiin tultua koira säntäsi vesikupille ja sieltä suihkuun.Kummasti oli kullanvärinen turkki muuttunut mudasta ruskeaksi ja hiekasta karkeaksi. Pesun jälkeen pentu hiippaili eteiseen ja simahti.Illan meillä olikin hyvin rauhallinen koira ;) Mutta sanoisin kyllä,että aika onnellinenkin. Ja olin sitä minäkin.Ihanaahan tuollainen on.

Kymmenen kilometriä ja 2,5 tuntia se näköjään vaatii,tuon ikäisen koiranpennun energian väsytys nimittäin ;)