27 auringonkiertoa myöhemmin

Kyllä se aina iskee,huomaamatta. Pieni kriisi syntymäpäivien alla. Aina sen menneen vuoden kelaa mielessään läpi:missä oon nyt,mitä on tapahtunu,miltä tuntuu,olenko niiden ihmisten kanssa ,joiden kanssa haluan olla? Kuka katsoo peilistä vastaan aamuisin?

Tänä vuonna mulla oli hyvä olo katsoa itseäni peilistä silmiin. Viime vuoden tuntemukset olivat kovin erilaisia,itkin aamulla. 

Me ollaan koko perheellä ottamassa valtavan isoa askelta ja se askeleen suuruus sinetöityi syntympäivänäni. Jännittää ja pelottaa, mieli on kuitenkin tyyni. Tiedän,että ratkaisu on meille oikea:sydän sanoo niin. Ja olen tässä juuri niiden ihmisten kanssa,jotka vierelleni kaipaankin. Meillä on kaksi ihanaa poikaa,villi koira ja rinnallani kulkee elämäni rakkaus ja valo. Kaiken alku ja loppu. Olen tästä kaikesta joka ikinen päivä herätessäni kiitollinen. Lisäksi ympäriltä löytyy kourallinen ystäviä,joiden tiedän pysyvän vierelläni. Perhettä,sukua. Teen työtä jota rakastan. Niin paljon on aihetta kiittää. 

Kevein askelin uuteen vuoteen ❤️ 

” Huudan ääneen,mut se pois ei mee.

 Huudan ääneen,mut se pois ei mee.

 Kiihkeyttä kuumaa, hulluutta huumaa sait mut tuntemaan.

 Katso mua pitkään, miksi sytytitkään roihun    riehumaan

silloin aikanaan

huudan ääneen,mut se pois ei mee

huudan ääneen mut se pois ei mee

pois ei mee”