Lofootit,osa 1

 

Ensimmäinen työviikko ja täysi arkiviikko selätetty,joten sen kunniaksi ensimmäinen nippu muistoja Lofooteilta! Mietin,että miten teille kertoisin matkastamme. Kertoisinko sen päivä päivältä matkapäiväkirjana vai vain tunnelmapaloina vai miten? Tuli sellainen idea,että esittelisin teille vain meidän tähtihetket reissusta. Tuskin ketään kiinnostaa yksityiskohtainen matkapäiväkirja,mutta luulen,että paikkavinkeistä olisi hyötyä jollekin,joka haaveilee tai jo suunnittelee Lofoottien reissua.

Reissummehan alkoi varsinaisesti Vaasasta,josta menimme laivalla Umeå:n. Siitä ajoimme vuoriston läpi kohti Norjan Mo i Ranaa ja suosittelen kyllä Sinistä tietä täydestä sydämestäni! Mä olin varma,että mun sydän pysähtyy ja leuka loksahtaa pysyvästi sijoiltaan siitä kaikesta kauneudesta mitä siellä näimme! Aivan huikeita maisemia! Kiljuin viiden minuutin välein miestä pysättämään auton ja siellä mä sitten kökin kamerani kanssa milloin missäkin tien varressa.

 

Ennen Norjan rajaa kävimme vielä Ruotsin puolella ruokakaupassa,kun kaikki olivat pelotelleet Norjan kalleudesta. Kävimme myös syömässä viimeistä kertaa jonkun muun tekemää ruokaa,loppureissu oli tarkoitus kokkailla itse trangialla. Etsiskelimme ajaessamme jotain paikkaa mihin jäädä yöksi teltan kanssa,mutta emme oikein löytäneet.Umpiväsyneinä saavuimme yöllä myöhään Mo i Ranaan. Olimme lähteneet aamulla neljältä matkaan,joten alkoi jo silmissä sumenemaan. Emme jaksaneet kikkailla leiripaikan kanssa,vaan ajoimme lähimmälle leirintäalueelle ja kasasimme ensimmäistä kertaa majapaikkamme itse. Lapset olivat nukkuneet autossa jo pari tuntia.. kello oli puolilla öin,ympärillä upea vuono ja sen vaaleanpunainen taivas.

Rojahdin patjalle ja ennen makuupussin sulkemista olin jo unessa..

Aamulla heräsimme silmiä hivelevän kauniista paikasta! Väsyneinä olimme hädin tuskin katsoneet,mihin olimme edellisenä iltana saapuneet. Kokkailimme rauhassa aamupalaa,ensimmäisen aamun kunniaksi oikein munia ja pekonia! Pakkasimme tavarat ja kävimme suihkussa..ei ollut mitään tietoa milloin olisimme seuraavan kerran suihkun liepeillä. Toiveena oli nimittäin telttailla ihan luonnossa,koska olimme kuulleet huhuja,että se olisi helppoa täälläpäin..

Mo i Ranasta suuntasimme kohti vuoristoa. Olimme etukäteen miettineet,että haluammeko ajaa vuoriston vai rannikon kautta,mutta edellisen päivän upeat vuoristomaisemat saivat meidät valitsemaan tämänkin päivän etapiksi vuoriston. Vettä ja rannikkoa ehtisimme ihailla sitten Lofooteilla.

Saavuimme matkan varrella napapiirille ja korkeimpaan kohtaan,muistaakseni 692 metriin. Joka paikassa oli lunta. Pitihän se käydä tekemässä lumienkeleitä ja olla lumisotaa. Hullu fiilis,kun ulkona oli kuitenkin +21 astetta!

Illalla aloimme tähyilemään sopivaa paikkaa ja lopulta tärppäsi. Huomasin tien alapuolella pienen järven,joka näytti kartan perusteella vähän asutetulta. Teimme mutkan matkaan ja puikkelehdimme katsomaan,olisiko siellä yöksi paikkaa.

Tämmöinen sieltä sitten löytyi! Ei ketään missään,vain toinen teltan ja auton kanssa liikkeellä oleva perhe rannan toisessa päässä. Ei muuta kuin teltta pystyyn ja nauttimaan illan rauhasta ja paikan kauneudesta.

Ei olisi millään maltettu mennä nukkumaan.. paikan kauneus oli niin vangitsevaa.

Aamulla jatkoimme hyvin levänneinä matkaa ja ajelimme kohti ensimmäistä lautalla mentävää paikkaa Bognesia,josta oli tarkoitus päätyä lautan kyyditsemänä Skarbergetiin..

Mutta se onkin jo toinen tarina..