Hangon keksinä

Mun mies ja lapset lähtivät lauantaina kesälaitumille.Mä jäin vielä viikoksi kaupunkiin tekemään töitä.Hassua,en ole kertaakaan ollut yksin kotona yhtä yötä pidempään sen jälkeen kun olen saanut lapsia.Nyt sitten vietän viikon omassa seurassani.

Enhän mä kauaa viihtynyt kotona.Heti lauantaina lähdin äidille&isälle ja hyppäsin pikkuveljen prätkän selkään.Otimme isän kanssa suunnan kohti Hankoa.En muistakaan milloin viimeksi olen ollut jossain isän kanssa kaksin.Äidin kanssa olin jonkin aikaa sitten Tallinnassa.Olen siitä onnekas,että mulla on tosi hyvät ja avoimet välit lapsuudenperheeseeni.He seisovat aina rinnallani,tapahtuu mitä tahansa.

Oli huippua päästä iskän kanssa kaksin reissuun,ja olihan meillä hauskaa!Pääsin pitkästä aikaa prätkän selkään ja kas vain,vielähän mä ajaa osasin.Ajo prätkällä on kyllä niin ainutlaatuisen vapauttavaa,ettei sitä varmaan voi kokeilematta ymmärtää.Vauhdin tunne on aivan erilainen kuin autossa.Kaikki värit tuntuvat kirkkaammilta ja tila ympärillä avaralta.Kaikki tuoksut tuntuvat nenään ja prätkä alla reagoi pieneenkin liikkeeseen.Vapauttavaa ja riemukasta.Voi että mulla onkin ollut ikävä prätkän selässä oloa.

Hanko oli yhtä ihana paikka kuin aina.Olen känyt varmasti kymmeniä kertoja Hangossa,mutta aina mä vaan haluan sinne uudelleen.Ihana,hurmaava pieni kaupunki  meren rannalla.Paljon purjeveneitä ja moottoriveneitä,hymyileviä ihmisiä,ihanaa biitsiä,taukoamatta kohiseva meri,ihania ruokapaikkoja..Hangossa hymyilyttää aina.

Ei me Hangossa mitään ihmeellistä tehty.Niinkuin ei yleensäkään.Juteltiin pitkään,syötiin hyvin,tuijotettiin merta,otettiin aurinkoa,seikkailtiin pitkin rantoja,nukuttiin teltassa ukkosmyrskyssä ja kaatosateessa..Ihanaa aikaa. 

Paras maistamani pizza muuten,älyttömän hyvää!

Kiitos taas kaikesta Hanko.Tämä oli juuri sitä mitä kaipasinkin.