Arjen askeleita

Istun juomassa aamuteetä keittiössä. Mies on työmatkalla,kuopus eskarissa ja esikoinen koulussa. Koira makaa jaloissa lenkistä ryytyneenä. Hetken rauha. Tiskikone hyrskyttää vieressä ja vessassa kohisee pyykkikone.Lattia odottaa imuroimistaan,kuivakaappi siivoamistaan,ruoka laittamistaan ja vessat siivoamistaan. Arkivapaa,täynnä työtä sekin. Onneksi on kolmivuorotyö:se sentään jättää välillä tyhjiä hetkiä hyviin kohtiin. Nyt kun jaksan tehdä viikkosiivouksen ,niin illan saan olla rauhassa lasteni kanssa. Tänään jos olisi ollut aamuvuoro,niin ilta olisi mennyt siihen,että olisin vain vääntänyt hiki hatussa kotitöitä.

Kesän loputtua tuli karu paluu arkeen ja huomasi taas,että ei paska,vieläkin me ollaan näissä ruuhkavuosissa.Jotenkin ajattelin silloin, kun lapset olivat minejä,että kyllä se kiire sitten helpottaa kun skidit alkaa olla kouluikäisiä. Haha,mikä ajatus.Ei käynyt niin,ei.

Kiire ehkä jollain tapaa onkin helpottanut:se koko aikainen pukeminen,syöttäminen,nukuttaminen,sylittäminen,leikittäminen,surkeat yöt ja loputon univaje, mutta se kaikki muu..Nykyään mun kalenteri on ammuttu täyteen.Siellä on mun kolmivuorotyön aikataulu,miehen työ-ja koulumatkat, lasten harrastukset,lasten koulujutut ja se kaikki muu mitä sun pitää koko ajan muistaa. Mun pään sisällä on jatkuvasti päivittyvä to do-lista ja voi miten mä välillä toivoisin,että sen voisi pistää tauolle.Tällä hetkellä päässä kuhisee muun muassa..

Jennan päänsisäinen to do-lista:

-varaa nyt viimein sille koiralle ne rokotukset!(ne on niin paljon myöhässä,etten kehtaa kohta enää ees mennä)

-maksa laskut!

-varmista esikoisen jumppakerhopaikka(ei mitenkään kiire,jumppa alkaa vasta huomenna ekaa kertaa!)

-muista to liikkavaatteet kuopukselle!(katotaan vaan niin unohdan..)

-lataa matkakortti(muuten et pääse huomenna töihin)

-tee ensiviikon ruokalista(lähti niin lapasesta kesä ruokailujen kanssa,että pakko nyt tehdä ryhtiliike)

-muista tilata ruokakauppakassi parin viikon päähän ja perua muut viikot(on muuten hyvä palvelu!Pahimmille kaaosviikoille on pelastus, kun joku tuo sulle oven taakse maanantai-iltana pussin hyviä ruoka-aineksia ohjeineen ja sä voit unohtaa kaupassakäynnin ja ruokalistan miettimisen)

-tsekkaa lasten talvivaatteet:tarviiko jotain uutta?Entä kengät?(ainakin toiselle kengät ja toiselle puku..)

-maksa loppusumma syyslomareissusta(lähdetään viikoksi Lappiin:vitsi miten paljon odotetaan sitä!)

-pistä vakuutukseen pari lääkärikäyntiä

-soita huoltomiehelle eteisen lattiasta

-muista tsekata sähköpostia säännöllisesti uusien kämppien varalta

-osta lapsille uudet jumppahousut

Tämmösen listan kanssa kokee jatkuvia riittämättömyyden tunteita. Ahdistaa kun kämppä välillä levahtaa,nolottaa kun unohdat jonkun lasten tärkeän muistettavan asian(välitön paska mutsi-fiilis),harmittaa kun viikonloput on niin tukossa ,että Tallinnanreissu tyttökaverin kanssa on realismia aikaisintaan marraskuussa. Onneksi on vertaistukea. Suurin osa ystävistä elää näitä samoja vuosia. Mikä pelastus onkaan illalla oven suussa koputteleva ystävä, joka tulee pikaiselle iltateelle tai toinen ,joka sopii ruokakauppareissun yhteyteen pikatreffit. Tätä tää nyt on ja tästä pitää yrittää tehdä niin hyvää,kuin mahdollista.

Koska mun rasittava arkeni on mun lasteni lapsuus.

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *