Arkea lähellä

 

Viikonlopun yövuorot kunnialla takana. Kai. Neljä viikonloppua putkeen työn parissa on aika raskas urakka,luojan kiitos se on nyt ohi! Ei ollut ihan alkuperäisessä suunnitelmassa tää putki, mutta joskus käy näin. Alkaa olemaan jo ikävä perheen kanssa vietettyä aikaa..Tänään oli nukkupäivä,kirjaimellisesti. Tuntunut parin tunnin unien ansiosta koko päivä siltä, kuin olisi hieman enemmänkin kun vain puoliunessa. Onneksi huomenna on iltavuoro. Seiskan herätys tuottaisi suunnatonta tuskaa! Tai saattaisi olla jopa täysin mahdotonta..

Ilta on tosiaan mennyt sumeissa tunnelmissa, mutta niin vain syksy huohottaa niskaan,että oli pakko alkaa miettimään koulujuttuja ryytynyksestä huolimatta! Pari seuraavaa iltaa olen töissä,joten tänään oli oikeastaan ainoa vapaailta ennen koulun alkua.Paarustin siis skidien kanssa kaareen teettämään valokuvia eskarilaisen kesälomavihkoon, ostamaan parit kynät ja vihkot ja muuten vaan tappamaan aikaa,että pysyisin hereillä. 

Nää kaks on kyllä aivan parhaita shoppailuseuralaisia. Löysivät itselleen mahtavat hatut ja lasit alerekeistä,haukkuivat kokeilemani mekon”näytät ihan kiinalaiselta tanssiijalta. Sulla on kuule hienompia kotona” ja saivat minut ostamaan pari rannehelyä -70% alella ”näytät ihan sairaancoolilta!”.Vitsin muruset,piristävät aina ankeaakin päivää.

Toiveikkaana myös testasin espresso housen kofeiinittoman jäälaten. Sairastelujen jälkeen mun maha ei oo enää kestäny kahvia, vaan aiheuttaa aina hillittömän pahoinvoinnin. Arvatkaa vaan,miltä se tuntuu kahvinrakastajasta,nyyh. Mutta jännityksellä odotan,että jos tästä ei vaikka tulis huonoa oloa vaan se olis se kofeiini mikä sen tekee. Jännä nähdä!

Kotiin tultuamme askartelimme vihon valmiiksi,muistelimme kesää,söimme donitsit iltapalaksi ja niin,nyt mä saisinkin viimein mennä nukkumaan! Taas yhdestä päivästä selvitty. 

Joko muilla alkaa arki huohottamaan niskassa vai vieläkö mennään kesäfiiliksillä?