En anna pelon koskettaa

Joskus ahdistaa ihan älyttömän paljon.Mieleen palaa ne huonot ajat,hetket,joissa tunsin itseni rikkinäiseksi ja riittämättömäksi.Aika jolloin näin pohjan,enkä halua sinne enää koskaan.Hetkittäin vain väsyneenä tekisi mieli antaa periksi.Just nyt tuntuu siltä,että mä itse ajan itseäni nurkkaan omilla vaatimuksillani ja täydellisyyden tavoittelullani.Poltan kynttilää molemmista päistä.

Aamulla herään ja lähetän miehen ja lapset matkaan.Puen pojat ja yritän olla reipas ja kärsivällinen.Ja sit mä kiskon kuteet itselleni niskaan ja juoksen bussiin,useimmiten liki myöhässä,viime tipassa.Aamupala jää aina väliin.Työharjoittelussa pitää olla skarppi ja mukava,haluaisin ottaa niitä täydellisiä kuvia.Uutta tietoa pitää jaksaa imeä itseensä sienen lailla.

Kotiin on aina kiire.Yritän päästä hakemaan lapset aina heti kun vain mahdollista,silti pienten päivät tuntuvat mielestäni liian pitkiltä.Kotiin tullessa tekisi mieli kaatua sänkyyn ja vetää peitto korville,mutta ei.Jaloissa on kaksi tarhapäivän jälkeen nälkäistä lasta joten ei muuta kuin ruuanlaittoon ja pyykin pesuun sun muihin kotihommiin.Ilta menee väsyneenä unta kohti.Liian usein olen kiukkuinen ja kärsimätön.

Lasten nukuttamiseen ei enää millään meinaisi riittää oma kärsivällisyys ja rakkaus.Väsymys painaa harteita.Ja nukuttamisen jälkeen alkaa iltahommat.Haluan että aamulla on siistiä,joten pyykit kuivumaan ja tiskikone päälle.Aamuksi vaatteet valmiiksi kaikille,niin ei aamulla väsyneenä tarvi etsiä.Kirjoittelen teekuppi kädessä päivän muistiinpanot työssäoppimispäiväkirjaan ja käyn lenkillä,jos en ole aiemmin sinne ehtinyt(yleensä en).

Kello lyö joka yö puoltayötä,kun on mun vuoro kaatua petiin.Aina viimeisenä.

Siitä alkaa hajanainen uni.En meinaa saada unta,ja jos saan,niin lapset heräilevät.Viime yönä huonoihin uniin,sitä edellisenä pissahätään ja janoon.Ja kello soi 6.50 ja kaivelen sorkkarautaa esille,että saisin taas silmäluomet ylös uuteen päivään.

Välillä pikkuisen väsyttää.

Pitäisi vain höllätä.Ottaa rennommin.Jättää yhtenä iltana hommat väliin ja käydä vaikka ulkoilemassa lasten kanssa.Joskus pitäisi itsekin ymmärtää,että silloin tällöine se välttävä suoritus on tarpeeksi. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *