Häät venetsialaisten aikaan

Voi että,miten ihanissa häissä oltiin viikonloppuna! Jotenkin uskomattoman onnistuneet häät! Tuntui että hääparin rajaton onni levisi kaikkiin muihinkin saaden kaikki vieraatkin hehkumaan onnea ja riemua. Ainahan sitä häissä on onnellinen hääparin puolesta,mutta harvemmin jotenkin näin älyttömän onnellinen. Hehkuun oli vain vaikeaa olla menemättä mukaan,he olivat tämän päivän ansainneet.

Vihkiminen meren rannalla,hääjuhla vanhassa upeassa kartanossa. Taivaallisen hyvää ruokaa ja ystävien ja sukulaisten ydinporukka. Ihania musiikkiesityksiä,liikuttavia puheita,hauskoja kertomuksia. Elokuun pimeä yö,terassilla istuttu pitkä ilta sikareita poltellen ja mateeta juoden. Aivan satumaista. Ei sitä pysty oikein sanoin kuvaamaan,mutta uskokaa kun sanon,että oli aivan ihanat iltahäät. Kotiin ajeli itsekin superonnellisena.

Häät saavat kyllä aina muistelmaan omaakin hääpäivää ja miettimään sitä,kuinka onnellinen on siitä,että vierellä on tuo maailman rakkain ja hulluin ja ihanin tyyppi päivästä toiseen. Kantaa kun en jaksa kävellä,pitää sylissä kun kaipaan hellyyttä,nauraa mun kanssa elämälle, ja saa mut tuntemaan joka ikinen päivä,että olen tärkeä ja rakas omana itsenäni.

”Sitoutua niin syvästi,

että muuttuu pohjattomaksi

Puristaa niin lujasti

että muuttuu rajattomaksi

Rakastaa niin mielettömästi

ettei mikään enää

ole vailla merkitystä”

T.Tabermann

Onnea kaikkiin elämänne päiviin <3