Hämmennystä
Kyllä äitiys on välillä yhtä ristiriitaa.Toisaalta ei malta odottaa,että lapset kasvavat isoksi..menevät kouluun ja heidän kanssaan voi puuhailla aina vain enemmän kaikkea jännää.Jonain päivänä voin lähteä lasten kanssa hiihtämään,luistelemaan meren jäälle,kokeilemaan kiipeilyä..?Ja toisaalta.Tämäkin hetki on niin ihana.Lapset ovat toisaalta niin ihanassa iässä nyt,meidän kohta kolme-ja viisivuotiaat.Iloisia ja nauravaisia lapsia,jotka keksivät joka päivä jotain uutta.Heidän kanssaan on nykyään todella hauskaa ja hämmästyttävää jutella..kaikkea nuo pikkuiset(mitkä pikkuiset?Isojahan nuo jo ovat..mutta aina mun pikkuisia silti) jo hoksaavatkin!Mahtava huumorintaju ja sellaisia oivalluksia,että itsekin ajattelee asioista välillä eri tavalla lasten huomioiden ansiosta.
Ja entäs se vauva-aika..Ah,välillä oikein rintaa puristaa kun on niin ikävä molempien vauva-aikaa.Voi sitä onnea,kun N.syntyi ja meistä tuli yhtäkkiä oikeasti perhe.Meitä oli kolme!Ensimmäinen viikko meni siinä,että minä makoilin vain sängyssä vauva kainalossa.Mies rahtasi välillä ruokaa ja muuten me vain köllöteltiin sängyllä kaikki kolme.Ihmeteltiin,totuteltiin,tutustuttiin toisiimme.Ja sitten pieni E.syntyi.Jouduimme muutamaksi ylimääräiseksi päiväksi laitokselle ja se tunne oli niin kummallinen.Tiesin,että vauva tarvitsee minua nyt.Ja samalla tuntui,että hajoan kappaleiksi kun oli niin ikävä isompaa lasta..Mietin vain yöllä laitoksella maitoa lypsäessäni ja lumisadetta katsellessani,että tästäkö se äitiyden riittämättömyys sitten alkoi oikeasti.Että tuntuuko jatkossa aina siltä,ettei minusta riitä tarpeeksi molemmille lapsille?Hah,E:n odotusaikana mietin usein,että miten minulta riittää rakkautta kahdelle kun tätä yhtä rakastaa niin täysillä.Pelko osoittautui kyllä täysin turhaksi..mutta kaikkea sitä nainen hormoonihuuruissa miettii.Rakkautta on kyllä riittänyt.Molemmat lapset ovat niin rakkaita,ettei voi edes ymmärtää.
Eihän tässä illan ajatelmassa ollut päätä eikä häntää.Mutta joskus sitä vain haluaa herkistellä ja muistella.Ystäväni sai juuri viime yönä lapsen ja toki se pistää muistelemaan omia synnytyksiä ja uusia alkuja poikien kanssa.Elettyjä hetkiä ja tulevia haaveita ja ajatelmia.Mitä onkaan vielä tulossa.
Mutta tänä iltana..tässä hetkessä,en voi olla kuin onnellinen.Monenlaista on näihin vuosiin mahtunut,niin kyyneleitä kuin suunnatonta iloakin.Tunnen oloni siunatuksi ja kiitolliseksi.Niin paljon olen saanut,vaikka en osannut tätä edes pyytää.
