Jes!Henkinen muuri rikottu!
Varoitus!Juoksupostaus!(taas)
Mulla oli tarkoituksena perustaa ihan normielämästä kertova blogi,mutta vahingossa tästä tulikin vähän juoksublogi.Harmin paikka.Mutta tottahan se nykyään on,että juoksu on mulla nykyään aika isossa osassa tätä arkea,ei ihme,että siitä tulee siis myös kirjoitettua.
Lähdin eilen lenkille.Väsyneenä ja vähän kehnolla fiiliksellä.Ei ois jaksanut.Ulkona oli synkkää ja pimeää ja kello oli taas liian paljon.Kuten aina.Huikkasin miehelle ovelta,että käyn juoksemassa lyhyen lenkin.Lähdin matkaan ja ensimmäiset viisi kilometriä kiukuttelin mielessäni,että miks pitää juosta vaikkei jaksais.Askel painoi ja teki mieli kääntyä kotiin.Kuuden kilometrin kohdalla huomasinkin,että hei,täähän kulkee!Jalka nousee ja olo kevenee.Nälkä kasvaa syödessä ja ajattelin,että jospa kipaisis kuitenkin kympin.Kumma juttu miten usein juokseminen on omasta päästä kiinni…Kympin kohdalla oli jo superfiilis.En pystynyt pysäyttämään jalkojani,vaikka olisin halunnut.No,ajattelin,että kai se 15 km meneeMieskin soitti jo tässä välissä,että onko kaikki hyvin.Oot ollu jo puolitoista tuntia lenkillä.Vastasin,että kaikki on hyvin,loistavasti!Tulen kotiin kun maltan.15km kohdalla ajattelin,että olisiko tänään viimein se päivä,kun saisin rikottua 20km.Olin koko kesän miettinyt sen rikkomista varovasti,mutta pisin lenkki tähän asti oli ollut kuitenkin se 16km.Se 20km tuntui vain niin järkyttävän pitkältä matkalta!Miten sen jaksais.
Eilen sitten jaksoin sen.Pihalla mittari näytti 21,4km.Siis miettikää,puolimaratonin verran.Minä juoksin sen??!Aivan uskomattoman hieno hetki.Tunnustan tirauttaneeni pienet kyyneleet 20 km kohdalla.Tuntui niin hienolta ylittää itsensä ja pystyä tähän viimein.Ja millä tavalla?Aivan upealla.Juokseminen ei vielä ikinä ole tuntunut noin hyvältä.Mihinkään ei sattunut,askel kulki.Juoksu tuntui uskomattoman rennolta sen alun 5 km jälkeen.Kevyeltä,helpolta.Jalat vain menivät eteenpäin.Tiedän että juoksu myös näytti eilen yhtä hyvältä kuin tuntui.Tunsin itseni ensimmäistä kertaa eilen juoksijaksi <3
Tänään fiilis oli vielä yhtä hieno,kuin eilen illalla myöhäänkin..paikat kunnossa,ei kipuja missään.Kevyt ja hyvä olo,tänäänkin.Tuntuu niin hienolta katsoa matkaa taaksepäin.Mä muistan ne ekat kympit alkukesästä.Ne oli aivan kamalia.Olin niin poikki aina kotiin päästessäni,ettette uskokaan.Ja nyt mä jaksan tällaista.Ihan käsittämätöntä,että eilen juoksi ne viimeiset kaksi kilometriä täysillä!Vielä pihalla mietin,että vielä jaksais..aiemmin en olisi ikinä pystynyt tähän.Nyt keväällä odottava puolimaraton ei tunnu enää pelottavalta..odotan sitä innolla!
On ollut kyllä suuri yllätys huomata,että olen juoksijana hieman pitkänmatkalainen.Olen aina ennen ajatellut olevani nopea spurttaaja.Kesän aikana olen huomannut olevani hyvin hitaasti lämpeävä.Mutta kun lämpenen viiden kilometrin kohdalla,en pysty enää lopettamaan.Jalat vain kulkevat eteenpäin.En ole supernopea,mutta kestävä ja tasainen,aika yllättävää.Ei kuulosta yhtään minulta,sotii pahasti luonnettani vastaan 😉