Jos tänne kuuluu,sen tuntee
Menneellä viikolla on taas riittänyt hulinaa.Mies on ollut työmatkalla ja minä olen ollut kotona pyörittämässä arkea.Aamuisin herätys on ollut aivan julmetun aikaisin,että on ehtinyt viedä lapset hoitoon ennen omaa työvuoroa ja illat taas ovat kummasti venyneet pitkiksi.Juoksemaankaan en ole päässyt,kun ei ole ketään jolle voisi jättää pojat.Olen nähnyt ystäviäni(kun kerrankin on auto käytössä)ja mennä viilettänyt siellä sun täällä.Se on toki kostautunut väsymyksenä päivisin ja superlyhyinä yöunina, mutta joskus se on vain oltava vähemmän järkevä.Toisaalta ystävistä on saanutkin sitä energiaa päiviin.Mun ympärillä on huippuja tyyppejä,miksi ne onnettomat vain asuvat niin kaukana!Tänä aamuna herätyskello soi klo.6.00. Oli aika lähteä viemään ystävää lentokentälle.Tosi ystävyyttä kuulkaa,eka vapaa aamu hetkeen ja silti heräsin laittoman aikaisin 😉 Takana pari ihanaa päivää,arkisia hetkiä ja tärkeitä juttuja.Kentällä pitkä halaus ja siitä alkaa taas seuraavan tapaamisen odotus.Haikeaa..Tänä kesänä edessä ovat toisetkin hyvästelyt.En tajua miten niistäkin selviän.Ikävä jo nyt,vaikka toinen onkin vielä täällä.
Aikaisen aamuherätyksen takia nukuin tänään parin tunnin päiväunet.Herättyäni keksin loistavan suunnitelman.Jospa lähdettäisiin Pihlajasaareen!Ei tulisi sellaista pelkäämäämme tylsää kaupunkijuhannusta vaan tapahtuisi jotain jännääkin.Ei muuta kuin tuumasta toimeen.Aikataulujen ja lähtösataman selvittely,rutkasti lämmintä vaatetta päälle(voi tätä Suomen kesää..) ja eväät kassiin.Sitten menoksi. Laiva oli täpösen täynnä ihmisiä.Merituuli puhalteli kevyesti ja sää selkeni taianomaisesti.
Lapset höpöttelivät hassuja laivassa,minä istuin rakkaani kainalossa ja olin onnellinen siitä,että olimme taas koko perhe koossa.Neljässä päivässäkin voi tulla jo aikamoinen ikävä.Ja hyvä niin.Ei ikävä suhteelle pahaa tee.Osaapa taas arvostaa tuttua kainaloa ja sitä, että joku seisoo aina rinnallasi,joka hetken.
Pihlis yllätti positiivisesti.En tajua miten en ole ikinä käynyt täällä,mutta onneksi sentään edes nyt tulin.Ihana paikka.Sileää kalliota,pehmeää hiekkaa,paljon laivoja,pehmeänä kohiseva meri,yllättäviä maisemia,hauskoja poukamia,pieniä polkuja ja ihania siltoja..Mun päivä on muutenkin ollut superonnellinen ja hyväntuulinen,mutta tää ilta kyllä kruunas sen täydellisesti.Mitä siitä,että välillä ripsi pari pisaraa vettä.Mitä siitä,etten voinutkaan heilua shortseissa ja t-paidassa.Tässä mä nyt kuitenkin olin.Nautin upeasta luonnosta ympärilläni ja ihanasta perheestäni.Kyllä asiat vois hullumminkin olla.
21.00 kerääntyi kansa kokon ympärille.Kokko sytytettiin liekkeihin ja kansa nautti.Tuijotti uskomatonta maisemaa ja nautti tulen loimotuksesta.Upea fiilis.Perheitä ympärillä lapsineen,riehakkaita nuorisoporukoita,ulkomaalaisia tutustumassa outoon suomeen..leppoisa ja hauska tunnelma.Kaupunkijuhannus pääsi yllättämään.Sen voi näköjään tehdä näinkin.
Aikamme liekkejä ihasteltuamme suuntasimme takaisin tutkimusmatkalle muualle saareen.
Poikia jo vähän väsytti,mutta reippaasti jaksoivat silti.Pienin köllötteli viltin sisällä rattaissa,isompi piti kiinni kädestäni ja käveli reippaasti.
Sää vaihteli illan aikana jatkuvasti.Välillä aurinko pilkisteli,samalla saattoi ripsiä vettä.Hetkittäin tuuli niin ,että meinasi tukka irrota.Silti ilta oli ihana ja fiilis onnekas.Pihlajasaari,me palaamme vielä.
Saarelta lähdettyämme ajelimme pitkin hiljaista ja tyhjää Helsinkiä.Ihana kaupunki.Monta vuotta siinä meni,että tähän paikkaan rakastuin.Nyt niin on kuitenkin käynyt.
”Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan/ kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa. Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen/ei tuu tarpeeks sanottuu.
Täällä saman kannen alla/ meil on meret meil on maat/ meil on sanat joiden voima pitää tän kaiken paikoillaan/päivät kuluu viikot vierii/piirrän merkin almanakkaan/jos tänne kuuluu, sen tuntee.
Ei oo mitään muuta kuin tää/ ei oo mitään muuta kuin me /kunnes kuolen.
Lupaan olla sun,kun päivä kääntyy iltaan/kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa.”