Kamala keskiviikko

Eilen vietimme toista vapaapäivää lasten kanssa. Kävimme parturissa paljastamassa poikien korvat(huh mitkä pehkot niillä jo oli!), seikkailimme Ikeassa(lapset leikkimässä, minä maman kanssa hankkimassa kevätpiristystä kotiin) ja söimme hodareita.Paitsi yksi jolle ei ruoka maistunut koko päivänä. Pikkuisin nukahti päiväunille pitkästä aikaa ja pitkin päivää sanoi pari kertaa,että on paha olo. Kotiin tultuamme,olin jo varma,että tästä se lähtee. Pikkumies meni suihkun jälkeen naama valkoisena makoilemaan meidän sänkyyn(paripeitto,kuusi tyynyä)..juuri sanoin miehelle,että ”usko tai älä,mutta kohta se oksentaa.Se on ihan kuumakin. ”…”nääh.eikä se mitään oksenna tai tuu kipeäksi,onko tää muka sun mielestä kuumeessa?”. Hm..voisitko nyt vaan kerrankin uskoa mua?

”Byöööööörghh”–ja sinne meni meidän uudet tyynyt,iso paripeitto ja kaikki muukin..yltäpäältä yrjössä.Mitäs minä sanoin?(”no hups,taisit osua oikeeseen Jenna”no älä!)

Ei muuta kuin koko yö pyykkikoneen pyöritystä ja lakanoiden vaihtoa. Pienen kuumeilijan sylissä pitämistä, lääkettä. Silittelyä.Ja odotusta siitä,milloin oksennus taas lentää..

Puoli kahdelta heräsin itkuun umpiväsyneenä.

Vanhempi lapsi itki sängyssään ”Kuka on pölliny mun tyynyn,ja peiton!Mulla ei oo mitään ja mää oon ihan jäässä äiti,yhyyyy”…ei muuta kuin peittoa etsimään. Peitto ja tyyny löytyi mieheltä, oli pöllinyt ne N:ltä kun kaikki omat olivat sattuneesta syystä pesukoneessa. Ei muuta kuin nappasin tyynyn pään alta ja peiton päältä ja heitin kaveriksi sohvatyynyn ja viltin. Sain vastaukseksi loukkaantunutta murinaa ja kiukkuisia kysymyksi,miksi pöllin rakkaalta puolisoltani tyynyn 😉

Tähän hösellykseen heräsi pieninkin joka ilmoitti,että ”äitiiii,mää kuolen nälkään,oikeesti!ei enää yhtään okseta”..ja niin se veteli yöllä kahdelta mukillisen mehukeittoa,jogurtin ja lautasellisen hedelmäsalaattia ja painui  takaisin nukkumaan.

Aamulla kouluun lähti aika väsynyt äiti.Mies jäi kotiin lasten kanssa.

Päässä heilui ja mahassa velloi.Kotiin tultuani kaaduin sänkyyn ja siellä olen pysynyt. Hontelo olo. Pikkuisin nukkui mun kanssa päikkärit,vähän heikkona siis sekin vielä.

Huh,mitähän tästä tulee.Yksi taudista selvinnyt,yksi vaiheessa ja kaksi elää kauhunsekaisessa jännityksessä että osuuko yrjötauti kohdalle vai ei? 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *