Kesän korvalla

image.jpeg

Huhuu,onko siellä enää ketään? Olen pitkin kevättä miettinyt blogin poistamista,mutta jokin sisälläni on kieltänyt toteuttamasta aietta. Kuiskannut,että kyllä sulla vielä joskus on sille aikaa. Lueskelin pitkästä aikaa vuosiin vanhoja blogeja,etsin kovalevyltä vanhoja kuvia ja herättelin sisältäni sitä ihmistä,joka nautti ajatusten,kuvien ja hetkien muistiin tallentamisesta.

Nyt tuntuu siltä tämän prosessin jälkeen siltä,että pikkuhiljaa voisi olla aikaa päivitellä tännekin ajatuksia,elämää,ilonaiheita ja tuntemuksia.

Joten täällä mä nyt olen,taas.

Mitä kuuluu,te kenties kysytte?

Ihan hyvää oikeastaan. Stressiä työstä,tällä hetkellä en tiedä siitä mitään muuta kuin sen,ettei mikään ole niin varmaa kuin että kaikki on epävarmaa. Mutta viimein se ei ahdista mua yhtään. Asiat kyllä järjestyvät,tavalla tai toisella. Jos ei tuolla,niin sitten jossain muualla. Mä olen sentään hyvä työssäni ja oikealla alalla,se on loppupeleissä aika pieni murhe jos satunkin olemaan vain väärässä työpaikassa.

Perhe voi hyvin,lapset vaikuttavat todella paljon onnellisemmalta uusissa ympyröissä kuin vanhoissa. Varsinkin esikoinen on puhjennut oikein kukkaan täällä! Turvallinen tunne, kun lapset huristelevat pyörillään illat pitkin naapurustoa kavereiden kanssa.

Mies tekee paljon töitä ja siinä sivussa opinnäytetyötä. Minä yritän tsempata,tukea ja ymmärtää ja pitää arjen ympärillä hallussa,ettei hänen tarvitsisi niitä asioita juuri nyt stressata.

Rakastamme uutta kotiamme. Tätä tilan tuntua,lattialankkuja,sateen ropinaa kattoon,vehreää pihaa,ulkosaunan lämpöä.. aivan kaikkea. Joka ikinen kerta pihaan tullessa rinnassa läikähtää lämpimästi. Koti,meidän oma!

Olemme viimein aktivoituneet taas harrastuksissa. Olemme käyneet kerran viikossa uimassa koko perheellä,pyöräilleet,pelailleet.

Olemme nykyään aivan älyttömästi pihalla! Oma piha teki sen,että olemme nykyään suurimman osan illoistamme ulkona. Grillaamassa,tekemässä pihahommia,hakkaamassa halkoja,pelailemassa tai ihan vain oleilemassa ja nauttimassa kaikesta kauniista ympärillämme.

Olen pikkuhiljaa jaksanut taas panostaa myös omaan hyvinvointiin. Järkevään ruokaan,kunnon uniin ja liikuntaan. Näissä kolmessa kohdassa onkin askartelemista vaikka koko loppuiäksi. Mikä siinä itsestään huolen pitämisessä on aina niin vaikeaa?

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

Mutta niin,tällaista tänne. Tavallista arkea ja viisi päivää kesäloman alkuun. 

Mitä teille kuuluu?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *