Kotona taas

Ja niin päättyi parin viikon reissuelämä ja kotona ollaan taas. Oltu jo muutama päivä. Päivät ovat olleet työntäyteisiä,mulla oli nimittäin aika pitkä to do-lista odottamassa lomaa ja sitä,että olisi viimein ”aikaa” rästihommille. Nyt on sitten käyty eteisen ja keittiön kaapit läpi,tehty lasten syys ja talvikamppeiden tarvemääritys,pesty terassi,pesty Mount Everestin korkuinen pyykkivuori,suursiivottu,ostettu koulutarvikkeet ja reput,maksettu laskut,käyty mustikassa ja mansikassa ja huhhuh,mitähän vielä? Sellainen leppoisa kotiinpaluu kuten voitte jo edeltävästä teksistä varmasti päätellä. Rästilistalla olisi vielä rikkaruohojen kitkeminen,terassin öljyäminen ja yhden puuarkun hiominen ja lakkaus. Mää tartten kohta uuden loman!

Ei vaan, oikeasti on ihanaa kun saa hommat mielenpäältä viimein pois ja nämä pari päivää kun jaksaa rehkiä,niin loppulomasta voikin taas nauttia huolettomana. Eihän tämä kesä nimittäin tässä suinkaa ollut,vaikka mieheke palasikin taas töihin. Mulla ja lapsilla on vielä yhteistä lomaa viikon verran ennen koulun alkua ja mulla lomaa on kokonaisuudessaan vielä pitkästi toista viikkoa jäljellä. On tässä vielä toteutettavia haaveitakin kesälle jäljellä. Ainakin mökkeilyä ja kirppistelyä.

Syksystä tuleekin monella tavalla jännä. Tästä eteenpäin meillä on kaksi koululaista,eka ja kolmasluokkalaiset ja se tuntuu kyllä näin äitinä hurjalta. En tajua milloin musta on tullut noin isojen poikien äiti? Se on tosiaan totta,että aika kuluu siivillä. Ihanaa että pojat kasvavat ja muuttuvat koko ajan enemmän omikse itsekseen.mutta samalla se on aina yhtä haikeaa irrottaa otetta heistä ja antaa heidän kokeilla omia siipiäänkin.

Syksy tulee olemaan minullekin uutta ja erilaista,vaihdoin nimittäin työpaikkaa! Loman jälkeen siis odottaa uusi työnkuva,paikka ja ihmiset ja kaiken kukkuraksi täysin erilainen työrytmi kuin ennen! Olen aiemmin tehnyt 100% työaikaa ja kolmivuorotyötä,mutta nyt kuopuksen aloittaessa koulun,koen,että minua tarvittaisiin enemmän kotona auttamassa pikkukoululaista koulutien alkuun ja muutenkin jeesaamaan arjessa enemmän,että mies voisi keskittyä paremmin opinnäytetyöhön ja töihinsä. Vaihdoin siis päivätyöhön ja alan tekemään nelipäiväistä viikkoa. Melkoinen muutos,niin lompakolle kuin mielellekin. Mähän en siis erityisemmin tykkää päivätyöstä enkä ole sitä koskaan oikein tehnyt,niin vähän jännitän,että miten mä tähän sopeudun. Mutta odotan kyllä säännöllisempää elämää ja lisääntyvää aikaa perheen kanssa niin riemulla,että ehkä ne aikaiset aamuherätykset oppii vain sietämään jotenkin. Pysyypä ainakin kerrankin yhteinen vuorokausirytmi perheen kanssa,enkä elä enää oman yötyö/iltatyörytmini mukaisesti. Ehkä saan taas urheilusta ja bloggaamisestakin eri tavalla kiinni,kun illat ja viikonloput ovat vapaita jatkossa.

Tänään on ollut sateinen päivä,joten olen käynyt läpi Lofooteilta otettuja kuvia ja valmistellut paria postausta reissuun liittyen..stay tuned.

Kunhan tuo mies kotiutuisi töistä ja terassi kuivuisi sateiden jälkeen olisi suunnitelmissa öljytä viimein tuo terassi!

Puutarhakin odottaa tosiaan huomiotaan,ehkäpä huomenna. Kaikkea ihanaa tänne olikin taas reissun aikana tullut..

Mikähän tämä kasvi on?

Ja marjatkin odottavat kohta poimimistaan ja mehuksi keittämistään! Tule vain sieltä syksy,olen varautunut luonnon vitamiinein.

Tällaista arkikuulumista tänne pitkästä aikaa. Nyt ruuanlaittoon ja terassin öljyämiseen..