Maanantaimietteitä

 

image.jpegMaanantaisin on aikaa kirjoitella tännekin. Maanantaisin on myös aikaa siivota,leipoa,pestä pyykkiä,setviä Wilmaviestejä ja sähköposteja. Laittaa elämä ainakin kalenterin sivuille järjestykseen.Tykkään! Jotenkin tiistaina on sitten niin kiva lähteä työviikkoon,kun tuntuu kerrankin siltä,että on kaikki langat käsissä. Tänään olen selvitellyt tekemistä Leville. Saimme idean lähteä taas syyslomaksi Leville,kuten viime vuonnakin,joten nyt sitten olen into piukeana selvitellyt sieltä joogatunteja,ratsastusta,keilausta,uimista ja eri vaellusreittejä. Saa nähdä riittääkö aika edes kaikille haaveille, joita mielessä on tällä kertaa! Seurakin on loistavaa! Alkuviikon saamme nauttia lasten kanssa äitini seurasta,loppuviikoksi taas mamman tilalle tulee mieheni. Kelpaa!

Elämä on taas muuten vähän pyyhkinyt karheammalla kädellä. Haluaisin jo tietää,milloin tämä päähän potkiminen loppuu..

Mun olkapäähän on ollut aikamoinen ongelma jo viimeiset 13 vuotta,välillä isompi,välillä pienempi vaiva. Viikko sitten käsi taas meni sijoiltaan ja magnettikuvauksen jälkeen ortopedi päätyi siihen,että käsi leikataan. En odota sitä innolla. Tiedän aiemmasta leikkauksesta,että edessä on pitkä toipuminen ja pääkopan jaksaminen tulee olemaan kovalla koetuksella. Ahdistaa jo etukäteen,että tietää kaiken olevan kohta ihan hirveän vaikeaa, kun ei oikeasta kädestä ole mitään hyötyä 4-7 kuukauteen! Yrittäkääpä esimerkiksi leikata juustoa vain vasenta kättä käyttäen?Tai pukea paita tai farkut yhdellä kädellä..Joo-o. Ei tuu olemaan hauskaa. Mutta minkäs teet. Ei ole tämäkään hauskaa,että käsi on vähän väliä romuna.

Nyt siis tämä viikko vielä normaalielämää:treenejä(miinus nyrkkeily,ei pysty),kotihommia,töitä ja elämää. Sitten viikko Levillä ja sieltä palattuamme leikkaus heti 23.10. Jännittää,itkettää ,ahdistaa.

Tunnustan märisseeni  viime viikon aina ajatellessani asiaa.. Sekin ahdistaa,että joutuu olemaan vasta aloitetusta työstä heti monta kuukautta pois. Ja että on niin toisten avun varassa. Itsenäiselle ihmiselle kamalinta ikinä. Mua ei niinkään kipu ja kuntoutuksen vaatima työ pelota,siitä kyllä selvitään. Mutta se arkielämä ja avuttomuus..se tuntuu pahalle. Ja liikunnasta luopuminen. Olen niin nauttinut siitä,että olen viimein löytänyt liikkumiseen hyvän flow:n ja lajit,joista aidosti tykkään! Ja nyt sitten ne lajit ja vaivalla rakennettu rutiini jäävätkin taas pois..

Nyt kuitenkin onneksi vielä kaksi viikkoa aikaa sopeutua tilanteeseen ja löytää tsemppifiilis. Uskoisin,että se löytyy viimeistään lapin rauhassa. Elämää on sen leikkauksen jälkeenkin,ehkä mulla ens kesänä on kivuton ja toimiva käsi,mitä ei tarvis enää leikata ikinä? Se olis tavoitteena niin mulla kuin leikkaavalla ortopedilläkin. Jotenkin vain tuntuu nyt juuri ahdistavalta,koska takana on niin pitkä lista ongelmia kropan kanssa. Mulle alkaisi oikeasti jo riittämään nämä vaikeudet kropan kanssa.

Sairaslomaa ja ahdistavan pitkiä päiviä miettien..olisiko teillä hyviä sarjaehdotuksia,joihin koukkuuntua saikun aikana? ja muutenkin vinkkejä otetaan vastaan,jos jollain muulla kokemusta vastaavanlaisesta jutusta ja pitkästä sairaslomasta..Millä estitte pimahtamisen?

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *