Midnight run

10389563_10204101826121329_6956683706646461285_n.jpg

Eilen oli Midnight run,jälleen kerran. Mulla tuli koko juoksu vähän puskista.Muistin kyllä ilmoittautuneeni,mut jotenkin yllättäen kuitenkin tuli sähköpostiin lähtötodistus.En ollut yhtään muistanut että se on nyt jo.Ei muuta kuin paita messiin Stadiumista ja henkisen valmistautumisen aloittelua.Viime vuonna Midnight run meni aikaan 1:09 ja risat.Tänä vuonna olisi ihan PAKKO juosta vähemmän kuin se,mielellään aika sais olla jossain 1:03-4 paikkeilla. Polvi on kiukutellut jo pitempään ja mietin jo bussille hölkätessäni,että tää ei tunnu hyvältä.Kiristää ja vihloo vaikka kuinka olen pitänyt kevyen viikon,fillaroinut ja joogannut.10603779_10204101821881223_6320849738788640310_n.jpg

Aluellee saavuttaessa fiilistelin tunnelmaa ja hyvää mieltä kaverin kanssa.Mahtava yhteishenki ja värikästä porukkaa hyvällä juoksufiiliksellä.Midnight run on tapahtumana jotenkin ihana.Värikäs,iloinen ja ihana elokuun lopun ilta..Lähtö alkoi ja tiesin heti ekalla askeleella,että tästä ei tuu kyllä kivaa.Kolmeen kilometriin asti matka oli silkkaa taistelua.Polvi tuntui aivan älyttömän inhottavalta ja kengännauhatkin aukes.Kolmen kilometrin kohdalla ajattelin,että keskeytän.Ei tässä oo mitään järkeä!Sovin kuitenkin itseni kanssa,että juoksen Kauppatorin rantaan ja jos siinä tuntuu yhtä pahalta,niin saan keskeyttää.Aluekin olis lähellä.No,kauppatorin kohdalla ajattelin vain,että enhän mä nyt yhden polven takia keskeytä ja lähdin kiristämään tahtia.Ja menihän se.Kilometri kilometriltä kiristin tahtia ja maalissa olin ajalla 1:05. Henki kulki ja tuntui,että lujempaa olisin kyllä päässyt,en vain päässyt siinä alussa siitä kivusta tarpeeksi nopeasti yli.Maaliviivalla eväät pussiin ja miestä etsimään.Tavaroita hakiessa äiti pisti viestiä ja onnitteli ajasta.Mä en tienny miltä tuntuu,hyvältä vai pahalta.Tavallaan hyvältä,se oli tän vuoden nopein kymppi ja aika parani viime vuoteen ihan hyvin.Mutta silti oli pettynyt olo,odotin itseltäni pikkuisen enemmän.Lopulta mies löytyi ja miehen sylissä tirautin pienet pettymysitkut,vaikka mies kuinka vakuutteli olevansa ylpeä musta.Mutta kun mä en ollut musta ylpeä.Kaukana oli viime vuoden endorfiinit ja samoin ne maagiset tunnin alitukset mihin viime vuonna loppuvuoden lenkeillä pääsin.Hyvin hyvin kaukana..
10659246_10204101822521239_6542809150470818423_n.jpg

Tänään on vieläkin vähän tylsä fiilis.Polvi on niin kipeä että kävely on vaikeaa.Ehkä mä kuitenkin olen loppupeleissä tyytyväinen eilisestä.Pitkä matka on tultu siitä tyypistä,jolle kymppi juosten oli ennen mahdoton ajatus ja jolla sen matkan taittamiseen kului 1:35. Kunto oli eilen tuossa missä oli,nyt vaan eteenpäin ja hyvällä fiiiliksellä kohti sitä Amsterdamin maratonia.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *