Onnellisen elämän eväät

Olen viime aikoina miettinyt paljon elämää.Mitä tarvitaan hyvään elämään,mistä saa voimia jaksaa huonoja hetkiä ja mikä tekee minut onnelliseksi. Reilut pari vuotta sitten elimme rankkoja aikoja. Molemmat lapset olivat pieniä ja sairastelivat paljon. Elämä pyöri kodin ja sairaalakeikkojen ympärillä. Aviopuoliso tuntui välillä kämppikseltä ja arki raskaalta.Nyt on tuntunut jo pitkään hyvältä.Mikä on muuttunut?

Tärkein asia ehdottomasti on tietenkin lasten terveys.Nykyään lapset ovat suht harvoin kipeitä.Ja jos ovat kipeitä,niin ihan ”normaalin”kipeitä..ei tarvitse pelätä mitään kamalaa.Esikoisen ihokin on nykyään suht kunnossa. Toinen tärkeä asia on se,että mun elämä ei enää pyöri vain kodin seinien sisäpuolella. Nostan hattua kaikille kotiäideille,mutta mun on tunnustettava,ettei se oikein ollut mun juttu. Mä tarvitsen elämään jotain ”ihan omaa”että jaksan olla hyvä äiti,aviopuoliso ja ystävä. 

Meidän koko perheelle teki tosi hyvää se,että mä pääsin kouluun ja aloitin opinnot viimein sillä omalla alalla. Olen nauttinut opiskelusta ja lapset ovat tykänneet päiväkodista.Koen nykyään olevani enemmän läsnä kotona ollessani,koska saan päivisin tehdä sitä mitä haluan ja missä olen hyvä. Koin monesti huonoa omatuntoa kotona olosta,tuntui etten ole tarpeeksi aikaansaava ja etten ole hyvä äiti.Ei pidä käsittää väärin.Kotona oli myös ihanaa,mutta rajansa kaikella. Yli kolme vuotta kotona yhtäjaksoisesti on pitkä aika!Suurin syy siihen,etten viihtynyt kotona oli varmasti se,että jotenkin siihen kotiäitiyteen ”uhrautui”..ymmärrättekö mitä tarkoitan?Tarkoitan sitä,että jotenkin tuntui että koko ajan pitää olla kotona ja antaa kaikkensa perheelle.Häivytti sitä omaa elämää ja koki välillä huonoa omaatuntoa siitä,että oli pois kotoa.Ihan typerää!Nyt olen huomannut,että se,että lähden välillä sieltä kotoa pois tekee koko perheelle hyvää.Mies ja lapset kyllä pärjäävät lenkkini ajan ihan varmasti.Ja minä palaan kotiin paremmalla tuulella,virkistyn ihan eri tavalla kun käyn ulkona omista ympyröistäni.

Ja se urheilu!Eihän sitä voi olla mainitsematta elämän peruspalikoista.En voi oikein edes ymmärtää miten paljon juoksu on minulle antanut.Haha,olette kuulleet tästä kyllästymiseen asti,mutta toistan silti itseäni.En voi uskoa kuinka paljon juoksu on parantanut arjessa jaksamistani ja kuinka paljon se on parantanut omaa arvostustani itseäni kohtaan.Tästä en enää luovu,nämä urheilun parissa vietetyt tunnit ovat kaiken arvoisia.

Ystävät ja perhe ovat myös tärkeitä ja arvostan niitä nykyään ehkä enemmän kuin koskaan.Olen todella onnellinen,koska usein hämmästyn, kuinka olen saanut ympärilleni näin rakkaita ja luotettavia ihmisiä,jotka pysyvät varmasti rinnallamme,vaikka mitä tapahtuisi.

Itseluottamus on myös tärkeä pala hyvässä elämässä.Olen pehmentynyt,muuttunut ehkä armollisemmaksi itseäni kohtaan.En enää vaadi aina itseltäni täydellisyyttä.Yritän oppia sietämään myös epätäydellisyyttä,huonoja päiviä ja sitä,ettei aina vain pysty.Joskus on ihan ok suuttua,joskus on ihan okei jättää lenkki väliin,eikä siihenkään kuole,että joskus se tiskipöytä on täynnä tiskiä.On tärkeää pystyä katsomaan peiliin..hyväksyä itsensä,myös ne huonot puolet.Nekin ovat osa minua.Olen tempperamenttinen luonne,mutta lohdutan itseäni ajatuksella,että se kiukku joka sisälläni joskus kiehahtaa on suoraan verrannollinen myös siihen rakkauteen,joka sisälläni on.Vaikka joskus karjunkin perheelleni,uskon että he myös tietävät,että rakastan heitä yhtä palavasti kuin toisinaan vihaankin.

Viimeisimpänä palana tietenkin se yksi tärkeimmistä,hyvä parisuhde.Parisuhde on jännä asia..vuoristorata.Joskus mennään vuoristoradan huipulla,toisinaan ryvetään pohjamudissa.Pohjamudistakin kyllä selviää,kun peruspalat ovat kohdallaan.Luottamus,rakkaus..tieto,että toinen pysyy kyllä vierellä,tilanteessa kuin tilanteessa.Lisääntynyt itsensä arvostaminen ja elämänpiirin leventäminen on muuten helpottanut myös parisuhdetta.On oppinut ottamaan omaa tilaa sekä antamaan sitä myös toiselle.

Olen nykyään hirmu onnellinen tässä elämässäni..tuntuu,että kaikki on kohdallaan.Noo,tietenkään en panisi pahakseni jos laihtuisin viisi kiloa tai voittaisin lotossa ja voisin haudata rahahuolet..aina saa haaveilla. Mutta askel kerrallaan..tästä on hyvä jatkaa..

Aikamoista tajunnanvirtaa tänä keskiviikkona..

Mistä asioista onnellinen elämä koostuu sinun mielestäsi?