Tänään ohjelmassa oli kiivetä Särkitunturin huipulle. Ja aikamoinen reissu siitä tulikin!Alkuhankaluuksien jälkeen löysimme viimein lähtöpisteen ja polun alun. Ihan vain vinkki,jos tuonne joskus eksytte:sinne Särkitunturille ei ole kylttejä,vaikka reitti lähtee aivan tien vierestä! Itse löysimme perille google mapsin avulla,kun kirjoitimme osoitteeksi Särkitunturi 1. Eväät repussa lähdimme tallustelemaan. Ennakkotietona oli,että reitti on helppo ja sen pituus on 3,2 km suuntaansa.

No,siinäpä olinkin yllättäen tekemistä! Alku on leppoisa ja polku koko matkalta leveä,mutta ennen ensimmäistä kotaa alkaa reitti tiukentua korkeuserojen vuoksi. Kohta huomaatkin taakse vilkaistessasi olevasi jo todella korkealla ja semiraskaassa nousussa! 

Tässä olimme kodan kohdalla puhtaan järven rannassa,nyt tosin jo jäätyneen. Ei vielä mitään ongelmia! Koira olisi halunnut uimaan,eikä ymmärtänyt yhtään ettei sitä päästetty! Tyypillinen noutaja,aina lutraamassa vaikka vesilätäkössä jos ei muuta löydy.

Tähän kohtaan sitten loppui kuopuksen jaloista patterit ja kylmäkin alkoi vaivata. Eväsreppu siirtyi mulle ja kuopus miehen reppuselkään. Sitten vain kivuttiin. Tuuli vonkui korvissa,näköala heikkeni heikkenemistään,ripset huurtuivat ja ilma muuttui kylmemmäksi mitä ylemmäs pääsimme. Alkoi kyllä kieltämättä jo itsestäkin tuntumaan,että onkohan tässä mitään järkeä. Sisupusseja kun olemme,niin ylöshän se oli kuitenkin päästävä. Eihän me nyt näin lähellä luovuteta,halutaan nähdä mitä ylhäällä on!

Ja olihan siellä upeaa! Aivan kuin olisimme tipahtaneet johonkin toiseen todellisuuteen,alhaalla ei todellakaan näyttänyt tältä! Tuuli humisi oudosti,mutta toisaalta oli aivan äänetöntä. Lumi kuorrutti joka paikan ja ympärillä oli pelkkiä valkoisen ja harmaan eri sävyjä. Ylhäällä odotti pari nuotipaikkaa ja kaksi tunturilampea,kuulemma aivan huikeita uimapaikkoja kesällä! Voin kyllä uskoa. Mutta,ylhäällä oli aivan hyytävä kylmä! se yllätti kyllä aikuisetkin. Joka paikassa oli jäätyneen kaunista,tällaista ei etelässä näe koskaan! Kuopus sai hysteerisen itkukohtauksen,oli kuulemma ihan jäässä,vaikka olikin superlämpimästi puettu. Lämmittelimme hetken halkoliiterissa(yep,ei sentään huussissa mikä olisi ollut toinen vaihtoehto tuulen suojaksi..)ja lisäsimme vaatetta yllemme. Makkaranpaistohaaveet painuivat unholaan. Ei mitään järkeä tässä kylmyydessä ja tuulessa. Ei muuta kuin kamppeet kasaan ja kuopus reppuselkään ja pikamarssia alemmas lämpimämpään.

Kunnon reissunaama..

Alaspäin matka sujuikin ripeämmin,eikä aikaakaan niin olimme jo lämmittelemässä nuotion äärellä lämpimässä kodassa. Kodassa oli muitakin ja oli hauskaa paistaa makkaroita siinä muiden kanssa rupatellen ja uteliaita kuukkeleita ihmetellen.

Täysillä energioilla ja notskilla lämmitetyillä lapasilla olikin jo ihan eri meininki vaeltaa loppumatka kohti autoa. Ei itkettänyt enää kuopustakaan maha täynnä makkaraa ja vaahtokarkkia.

Autolla kuopus totesi,että ”oli kyllä aikamoinen reissu tää!”. Ja niin se kyllä oli,tuskin unohtuu tuo elämys lapsilta. En tiedä onko loppufiilis positiivinen vai negatiivinen,riippuu varmaan kummalta kysyy. Esikoisen mielestä tää oli ihan huippu reissu,mutta kuopuksella oli himpun verran liian vähän ikää tälle liki 6,5 km vaellukselle,josta puolet on pelkkää ylämäkeä. Tiedostimme kyllä riskin,mutta ajattelimme silti kokeilla,koska yrittänyttä ei kuulemma laiteta. Ja kyllähän me tästä selvittiin ihan kunnialla.Reippaita ipanoita olivat!

Maisemat oli kyllä aivan mielettömän upeat ja reissu tosiaan hieno,vaikka tunturin huippu yllättikin kylmyydellään. Suosittelen kyllä käymään, jos Muonion suunnille eksytte joskus.Takaan ettette pety maisemiin,vierailette sitten mihin vuodenaikaan tahansa. Alle kouluikäisille lapsille en reittiä suosittele,ellei lapsi kulje rinkassa tai ole reipas kävelijä.

Ilta meni aika väsyneissä fiiliksissä,yli neljän tunnin kävely imee mehut aikuisestakin. No,onneksi ohjelmassa olikin vain saunomista,sipsien mussutusta ja takkatulen tuijottelua..

Huomenna aikeissa olisi mennä katsomaan huskyjä sekä mä ajattelin mennä ensimmäistä kertaa ikinä saunajoogaan! Mitähän siitä tulee..