Syksyn keskellä

image.jpeg

Ihana syksy on täällä taas! Mä oon syksyn lapsi ja enimmäkseen kyllä tykkään näistä syksyn kirpeistä,kuulaista päivistä ja syksyn upeasta,muhevasta tuoksusta! Aina vähän tietenkin itkettää siinä siirtymävaiheessa,kun joutuu luopumaan paljaista varpaista ja mekosta ja auringon kultaamasta ihosta,mutta toisaalta syksyssä on aivan omat juttunsa,jotka alun kriisin jälkeen muistuvat mieleen. Jotenkin syksyn kynnyksellä mä aina koen olevani uuden edessä,tuntuu ,että mitä vain voi tapahtua. Ehkä uusi harrastus,uusi ystävä,uusi lempikahvila..? Tai kenties jotain suurempaakin? Arki tuntuu taas levottoman ja vivahteikkaan kesän jälkeen ihan kivalta,kotia jaksaa kesän liehumisten jälkeen laittaa,kun kotona välillä viettää aikaakin muuten kuin unten mailla. On ihana laittaa lämmittäviä ruokia,patoja,keittoja,muhennuksia. Salaatti ei maistu,sitä syötiin kesällä niin paljon nopeutensa vuoksi. Askeleet suuntaavat taas kirjastoon monen kuukauden tauon jälkeen ja istun illat sohvan nurkassa kirjojen maailmaan uppoutuen vilttiin kääriytyneenä ja kynttilöiden loisteessa. Koiran kanssa on ihanaa hölkötellä pimeillä poluilla iltaisin ja nauttia kirpeästä ilmasta ja puiden väriloistosta.

Kyllä mä vaan tykkään <3

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

image.jpeg

Kuvia lempirannaltani Näsijärveltä viikonlopun pikareissulta.image.jpeg

Tietenkin syksyssä on myös se inhottava puolensa..ja en nyt puhu vesisateesta vaan syysflunssista!Joka vuosi ne tulevat ja kaatavat pesueemme sänkyyn. Toissa viikolla olin kuopuksen kanssa kotona,viime viikolla esikoisen ja tämän viikon itse kuumeessa.Jippii! Ei oo ollu kovin ehjiä työviikkoja nyt. Itkettää tää nuhjuinen olo ja räästä tukkoinen pää. Mutta kai tää on vaan kärsittävä,niinkuin joka ikinen syksy!

Muita syysflunssailijoita? Mikä on sun paras vinkki flunssan selätykseen?image.jpeg

 

Suhteet Oma elämä Terveys

27 auringonkiertoa myöhemmin

image.jpeg

Kyllä se aina iskee,huomaamatta. Pieni kriisi syntymäpäivien alla. Aina sen menneen vuoden kelaa mielessään läpi:missä oon nyt,mitä on tapahtunu,miltä tuntuu,olenko niiden ihmisten kanssa ,joiden kanssa haluan olla? Kuka katsoo peilistä vastaan aamuisin?

Tänä vuonna mulla oli hyvä olo katsoa itseäni peilistä silmiin. Viime vuoden tuntemukset olivat kovin erilaisia,itkin aamulla. 

Me ollaan koko perheellä ottamassa valtavan isoa askelta ja se askeleen suuruus sinetöityi syntympäivänäni. Jännittää ja pelottaa, mieli on kuitenkin tyyni. Tiedän,että ratkaisu on meille oikea:sydän sanoo niin. Ja olen tässä juuri niiden ihmisten kanssa,jotka vierelleni kaipaankin. Meillä on kaksi ihanaa poikaa,villi koira ja rinnallani kulkee elämäni rakkaus ja valo. Kaiken alku ja loppu. Olen tästä kaikesta joka ikinen päivä herätessäni kiitollinen. Lisäksi ympäriltä löytyy kourallinen ystäviä,joiden tiedän pysyvän vierelläni. Perhettä,sukua. Teen työtä jota rakastan. Niin paljon on aihetta kiittää. 

Kevein askelin uuteen vuoteen ❤️ 

” Huudan ääneen,mut se pois ei mee.

 Huudan ääneen,mut se pois ei mee.

 Kiihkeyttä kuumaa, hulluutta huumaa sait mut tuntemaan.

 Katso mua pitkään, miksi sytytitkään roihun    riehumaan

silloin aikanaan

huudan ääneen,mut se pois ei mee

huudan ääneen mut se pois ei mee

pois ei mee”

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään