Huhuu?Onkohan täällä enää ketään..

Pitkän,pitkän tauon jälkeen ajattelin varovasti kokeilla paluuta bloggaamisen pariin. Viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet sanalla sanoen hirvittävät. Viime vuonna koetin blogata sairastelujen lomassa elokuulle asti,mutta sitten energia hyytyi täydellisesti.Muunkin kuin blogin suhteen.Hetkeksi elämästä meinasivat hävitä värit totaalisesti.Viime vuonna mainitsin jo välillä sairasteluistani. No,ne jatkuivat(ja jatkuvat ihan tällakin hetkellä,terveisin yrjötaudissa juuri nyt).Kesän oksentelujen ja monien tutkimusten jälkeen syyksi löytyi Turkin reissulta mukanani kotiutunut matonen.Sitä häädettiin rankoilla lääkekuureilla ja viimein marraskuussa alkoi tuntua siltä,että ehkä jään henkiin.Noo,ei nyt sentään siinä olleet nämä vastoinkäymiset. Joulukuussa multa leikattiin viisuri ja sehän ei tietenkään mennyt putkeen vaan kiukutteli kokonaiset kuusi viikkoa ennen paranemistaan.Siinä välillä oli ollut myös jotain perusflunssaa ja poskiontelontelontulehdusta..En jaksa edes muistaa mitä kaikkea.Koko ajan jotain 🙁 Häätökuuri heikensi merkittävästi immuunivastettani ja sen kyllä huomasi..Hampaan jälkeen sain riesakseni nielutulehduksen ja sen jälkeen perhettämme ravisteli ankara B-influenssa.Sen jälkitautina saimme ihastuttavan sinnikkään nielutulehduksen,joka lähti perheestämme vasta yhdeksän antibioottikuurin ja yhden leikkauksen jälkeen.No,minultahan ne tietenkin leikattiin,kun ei neljäskään kuuri purrut ja olin jo aiemminkin taistellut nielutulehdusten kanssa..

Että vähän on ollut voimat vähissä.Viimeiset kuukaudet ovat menneet ihan rehellisesti vain siihen,että olen koettanut jaksaa.Selvitä taas yhdestä päivästä.Käynyt töissä koko ajan enemmän tai vähemmän puolikuntoisena.Olen yrittänyt olla edes kohtuullinen äiti ja vähintäänkin välttävä aviopuoliso.Ystävänä olen tainnut olla vain kehno.En ole jaksanut. Olen nähnyt ihmisiä,kun on ollut vähän parempi päivä,mutta viimeiseen vuoteen ei ole yhteensäkään mahtunut kovin montaa tervettä viikkoa,joten ei sitä vain jaksa kuin sen ehdottoman välttämättömän.

Mutta nyt on kesä! Sentään. Kaksi viikkoa töitä jäljellä ensimmäiseen palkalliseen kesälomaani..olen suunnitellut..hmm.en mitään.Lähinnä ajattelin ottaa lasten kanssa rennosti.Ottaa arskaa biitsillä ja yrittää kerätä takaisin henkisiä ja fyysisiä voimiani.Kerätä valoa mieleeni auringosta ja sielunrauhaa merestä.

Nuuti on kasvanut viime näkemältänne ihan aikuiseksi koiraksi 🙂 Mieleltäänhän se on tosin täysi kakara,mutta niin 1,5-vuotiaan kuuluu ollakin 🙂

Heräämössä nielu-ja kitarisaleikkauksen jälkeen. Olin perjantaina vain käymässä leikkausarviossa,mutta tunnin päästä huomasinkin olevani leikkauspöydällä.Tuntia myöhemmin olin risoja köyhempi.Helpottunut olo.Rukoilen,että tämä auttaisi edes johonkin..Luulisi,että nielutulehduksiin siis ainakin.Olivat ryökäleen risat tulehtuneet irti leikattaessakin..

Nielurisaleikkauksen jälkeen on muuten todellakin kipeä.Niin olivat varoitelleet niin leikkauksessa olleet tutut,kuin lääkärikin,mutta kivun intensiivisyys yllätti silti. Pari ekaa päivää olin niin mukavasti pöllyssä,etten muista niitä edes kovin pahoina.Lääkettä ottaessa itkin,muuten nukuin.Miesparka hoiti taas jälleen kerran koko kotibalettia.Musta ei ollut seuraaviin kahteen viikkoon yhtään mihinkään.Ylösnoustessa meinasi taju lähteä,ei puhettakaan koiran ulkoilutuksista tai tiskien laitosta..

1,5 viikkoa käytännössä elin parilla mehujäällä päivässä ja nukuin sen 20 tuntia vuorokaudesta.Ja tiedättekö,se teki oikeasti hyvää!Olin jotenkin fyysisesti niin loppu tästä sairasteluputkesta,että tuntui kuin rintakehällä olisi koko ajan puristava vanne siitä kaikesta väsymyksestä ja jaksamisesta.Puolitutut vain kehoittivat aina jaksamaan”kyllä sä pärjäät,oot sisukas mimmi”,kun itsellä teki mieli vaan kirkua,että ymmärrättekö,en jaksa enää!Mulla on pitkä jaksamispinna,mutta se loppui jo kyllä joskus viime vuonna..kaikki sen jälkeen tulleet sairastelut ovat olleet yksinkertaisesti liikaa.Aivan liikaa..

1,5 viikon kohdalla katteet irtosivat ja hirvittävä kipu kaatoi takaisin sänkyyn hetkeksi juuri kun oli tuntunut siltä,että elämä helpottaa..no,päivystyskäynnin ja kipupiikin jälkeen siitäkin selvittiin ja olo alkoi kohentua oikeasti.

Lopusta sairaslomasta pystyi jo vähän nauttimaankin.Lämmintä ruokaa ja juomaa piti varoa,mutta kivut päästivät jo välillä ulos nauttimaan auringosta. Ruokaakin sai taas dietin jälkeen alas asti.Vitsi se oli hieno fiilis kun pystyi ekan kerran syömään leipää!Tuntui,että elinvoima palautui minuuteissa kun sai sisälleen jotain kiinteää!

Launtaina kahviteltiin kun esikoinen pääsi kesälaitumille ekaluokalta.Minäkin jo into piukeana odottelin maanantain ensimmäistä työpäivää parin viikon sairasloman jälkeen ja suunnittelin tiistaisia miehen synttärijuhlia..Huoh,ja sitten tuli sunnuntai ja kaatoi molemmat pojat yrjötaudin voimin petiin.Maanantaina aikaisin aloin minä oksentamaan ja oksensinkin sitten veriviiruja..ei ilmeisesti vasta leikattu kurkku tykännyt 🙁

Mutta ei kai tässä.Nokka kohti valoa ja ajatukset kesään kohti!Kunpa tää sairasteluputki ois nyt tässä edes hetkeksi.Välillä on tuntunut,että henkihän tässä lähtee ja toisinaan sitä on melkein toivonutkin..Nyt kuitenkin tuntuu pitkästä aikaa siltä,että kyllä tää tästä. 

Hihkukaahan elomerkkejä blogin kommenttiboksiin jos siellä vielä on joku 😉