Hupsista heijaa,ainakin kuukauden blogitauko!Joko olette ihmetelleet mihin hävisin ja mitä on tapahtunut? Aika koulun loppumisen jälkeen on ollut aikamoista hurlumheitä ja näihin viikkoihin on mahtunut yhtä jos toista.Mitä näissä viikoissa on sitten tapahtunut? 

No,ensinnäkin se viikko Turkissa!Aivan ihana loma,ei riidan riitaa,iloisia lapsia,päivä päivältä kovempia helteitä,taukoamaton auringonpaiste,pitkiä kiireettömiä biitsihetkiä,hyvää ruokaa,hulluja kommelluksia ja kiireettömiä keskusteluja.Irtiotto arjesta oli koko perheelle aivan loistava juttu.Tätä viikkoa muistelemme vielä pitkään..Siinä arjessa tiskien,pyykkien,töiden ja stressin keskellä ei aina muista,kuinka ihana tämä oma perhe onkaan! 

Toinen iso juttu menneissä viikoissa oli tietenkin valmistuminen,valmistujaisjuhlat sekä uusvanhan työn aloitus!Olin täällä samassa paikassa viime kesänäkin,ja päätin silloin,että tulen vielä takaisin. Täällä mä nyt sitten olen ja vielä kolmen viikon jälkeenkin elän aikamoista kuherruskuukautta työni kanssa.Aina on kiva mennä töihin,päivät ovat vaihtelevia ja työ sopivassa määrin haastavaa.Totta kai olen myös ollut iltaisin järkyttävän väsynyt.Uuden opettelu on aina raskasta,joten illat on kyllä menneet siihen,että olen vain tehnyt ruuan,käynyt lenkillä ja ottanut rennosti,ei ole ollut energiaa muuhun! Väsymyksestä huolimatta olen kiitellyt itseäni joka ikinen päivä siitä,että päätin vaihtaa ammattia.Ne kaikki tehtävien parissa valvotut yöt,hermoja riipivä opinnäytetyö,tentittävät tentit ja aivosoluja rääkkäävät luennot perheen keskeltä kannattivat,koska nyt saan tehdä työtä josta pidän. Elämä on aivan liian lyhyt siihen,että tekee työtä jota inhoaa joka solullaan!

Menneisiin viikkoihin on ehdottomasti mainittava myös,että KEVÄT KEVÄT KEVÄT! Joka ikinen vuosi tätä kevättä odotetaan ja odotetaan,ja odotuksesta huolimatta kevät pääsee yllättämään! Nyt valoa on yhtäkkiä koko ajan,joka paikka kukkii ja viheriö ja mieli on vain niin paljon valoisampi.Tuntuu,että nyt jaksaa ihan mitä vaan ja kesäkin on vasta tuloillaan.Kesä,sen tuhannet hetket ja retket ja ulkona vietetyt piknikit ja rakkaan ystävän Suomeen tulo ja ja..Aloittelimme jo kesähetkien harjoittelun vappuviikonloppuna käymällä Birgitta Hernesaaressa kahvilla.Olihan siellä vähän kylmä,pakko myöntää,mutta keväinen fiilis lämmitti kummasti siinä terassilla vilttiin kääriytyneenä.

Näihin viikkoihin on myös mahtunut iloa jokaisesta kasvavasta juoksukilometristä. Viikko viikolta polvi kestää enemmän ja alkaa tuntua pikkuhiljaa siltä,että polvivaivat ovat ehkä kohta(tai joskus ainakin)historiaa.Takana on jo muutamia kivuttomia kilometrejä ja se kyllä tuntuu enemmän kuin mahtavalta.Juoksuttomuus on ollut henkisesti tosi raskasta.On tuntunut kyllä oikeasti välillä siltä että nupissa pimenee,kun on tuntunut siltä ettei pääse purkamaan stressin aiheita mitenkään järkevästi.Juoksurintamalla on tulossa myös mielenkiintoisia ja ihania blogiuutisia kesäkuun puolelle..innolla odotan,että pääsen hihkumaan siitä tälläkin puolella 😉 

Mutta sellaista täällä on tapahtunut.Pieni pikaselvitys sillisalaattipostauksen muodossa. Uskon,että nyt pahin ruuhkaviikkoputki on sen verran tauonnut,että eiköhän tässä taas pääse kiinni normaaliin bloggausrytmiin.