Apua,miten tämä loma voi juosta noin nopeasti! Takana on jo joulu ja uusivuosi ja nyt loppiainenkin.Ja siis,tässähän on taas arjessa kiinni,apua..

Lasten suosikkijoululahjat,näitä on toivottu pitkään..

Joulun herkkuja

Löhöilyä yökkäreissä viltin alla

Joulubonus,eli järkyttävä flunssa pikkuisella

Mistä ihmeestä aloittaisin tämän ajatusten sekaisten vyyhtien purkamisen?

Ehkä alusta,kuten yleensä on tapana.

Joulu oli ihana.Rento,naurun,laulun ja hyvän ruuan täyteinen. Ihania juttuhetkiäja riehakkaita yömyöhäisiä pelihetkiä kun ison pesueen pienimmät oli saatu unille.Haikean itkettävä fiilis yllätti aattona,oli niin ikävä lapsuudenperhettä.Jotenkin se joulu ei koskaan vieläkään tunnu niin täydeltä ja hyvältä ilman heitä.Vaikka on jo omakin perhe..kyllä niitä omia vanhempiaan ja sisaruksiaan vaan kuitenkin jouluna kaipaa. Iästä ja kasvavista luvuista huolimatta.

Joulupukki oli antelias,koko pesue sai lahjoja kasakaupalla.Pojille monta toivottua juttua,vanhemmille myös haaveiltuja juttuja.Parin päivän kiireettömän elon jälkeen suuntasimme lapsuudenkotiini ”jälkijoulua” viettämään. Viimeiset lahjat,isän joulukinkun viimeinen pala ja rento päivä.Tyhjä kolo meni taas kiinni sydämessä.

Täysi,ihana ja ihmisten täyteinen joulu.

Kotiin oli kiva palata.Viikonloppu rötvältiin ja maanantaina arki taas hetkeksi alkoi.

Uusi vuosi

Maanataina olinmme molemmat töissä miehen kanssa,samoin tiistaina.Tiistai-iltana lähdimme tervehtimään uutta mahdollista perheenjäsentä..

Automatkalla mietimme mennyttä vuotta näin uuden vuoden kurkkiessa jo oven raosta.Vuosi on ollut,no,rehellisesti sanottuna yksi huonoimmista ikinä.Olen ollut aiemminkin toisinaan umpiväsynyt,masentunut,kiukkuinen ja peloissani,mutta en vielä koskaan ole ollut niin pohjattoman surullinen kuin tänä vuonna. Aina aiemmin olen voinut luottaa mieheeni ja parisuhteeseemme kuin kallioon.Kyllä me selviämme,ihan mistä vain,olemme ajatelleet. Mennyt vuosi on näyttänyt pohjattoman kuilun ja täyttänyt sydämen pelolla.Kaikesta emme ehkä selviäkään. Kuitenkin,tässä me olemme.Juuri nyt ja haluamme olla tästäkin eteenpäin. Ehkä tämä vuosi oli koettava,en tiedä. Nyt ainakin osaan arvostaa sitä,mitä minulla on. Ja minulla on hurjan paljon.Vuosi on kyllä kasvattanut,olen löytänyt monessakin mielessäni itseäni tämän vuoden aikana ja luotan tällä hetkellä itseeni ja omiin voimiini ehkä enemmän kuin koskaan. Tiedän,että pärjään kyllä. 

Tottakai vuoteen on mahtunut myös ihania asioita.Tärkeimpänä ehkä ihmiset. Olen löytänyt uudelleen veljeni. Aiemmin iso ikäeromme on häirinnyt,mutta kumma juttu,nyt kun nuokin alkavat olemaan täysikäisiä niin kummasti se yhteinen sävel taas löytyy. Olemme saaneet uusia ystäväperheitä naapureista. Olen löytänyt juoksupolulleni vinon pinon uusia ihmisiä joiden kanssa voi kuluttaa lenkkipolkuja ja ties mitä me vielä keksimmekään..Vanhoista ystävistä on tämän vuoden aikana saanut turvaa ja varmuutta.Heihin on voinut nojata tiukkoina hetkinä ja on voinut koko ajan tietää,että joku kyllä nappaa kiinni jos tippuu liian korkealta.

Lapset ovat kasvaneet tänä vuonna hurjasti,esikoinen aloitti eskarin ja meidän perheen vauva täytti neljä vuotta.Aivan hurjaa. Kohta meillä on talossamme jo koululainen..

Opinnot ovat rullanneet mallikkaasti,loppusuoralla ollaan.Työrintamallakin näyttää ihan hyvältä..

Saimme vuoden aikana viimein päätettyä mihin muutamme opintojeni loputtua ja saimme viimein tehtyä yhden toisenkin päätöksen jota olemme pyöritelleet mielessämme kolme vuotta.

No,se uusi perheenjäsen.

Ei vauva,mutta koiravauva.

Me aloitimme vuoden 2015 sillä,että haimme kotiin 8-viikkoisen kultaisennoutajan pennun..pieni poitsu.

Aikamoista.

Kauan tätä on mietitty,mutta viimeinen niitti päätökselle oli esikoisen joululahjatoive”mä haluaisin äiti naamiaispuvun ja omakotitalon,että mä voisin saada koiran”. Mä oon viimeiset kolme vuotta sanonut,että heti kun vaan saadaan omakotitalo ja pala omaa pihaa,niin hommataan koira.Nyt sitten havahduttiin siihen,että onkohan sen nyt pakko ihan noinkaan mennä.Ei kai. Juttelimme ajatuksesta,eikä kukaan tajunnut pistää tarpeeksi hanttiin niin tässä sitä nyt ollaan.Koiranomistajana taas.

Eikä muuten tunnu yhtään pöllömmältä!Päinvastoin.Todella hyvä päätös.

Ei muuta kuin nokka uuteen vuoteen.Tehdään siitä tällä sakilla parempi kuin edellisestä <3

Loppiaisena karitsalootaa