Joulumieltä etsimässä

DSC_4669.JPG

Mulla on ollu joulumieli vähän hukassa tän mustuuden kanssa.Jotenkin aivan innoton ja umpiväsynyt fiilis, kun ulkona on koko ajan vaan pimeää,mustaa ja märkää.Voi kunpa,kunpa tulisi jouluksi lunta!

Tänään oli eka päivä joululomaa lasten kanssa.Mies oli töissä ja minä harmittelin jo etukäteen yksinäistä päivää..

Eka ajattelin vain löysäillä koko päivän ,mutta puolivahingossa aloitin jo aamulla reippaamman päivän ,kun olin ajatellut.Herättyäni mun eka ajatus nimittäin oli,että mun on pakko saada uunikuivattuja tomaatteja.ja nyt heti paikalla!Hirveä himotus!Tuumasta toimeen.Kymmeneltä aamulla mä jo suolistin tomaatteja mehuistaan ja siemenistään(ja sotkin teepaitani ja yhden seinän),maustoin suolalla,öljyllä ja pippurilla ja tungin uuniin pariksi tunniksi.Aah.

Sen jälkeen samaan hönkään tein lounaaksi mustapapu-maissikeittoa ja kaurateeleipiä. Lounaasta selvittyäni vahingossa tartuin imuriin ja tein vielä joulusiivouksenkin.Hinkkasin vessat,siivosin keittiön kaapit(niin sisältä kuin ulkoakin),siivosin vaatekaapin,viikkasin kaksi koneellista pyykkiä ja pesin kolme,pesin lattiat ja asettelin loput joulukoristeet( siis joulukynttilät)paikoilleen.Päivälliseksi pyöräytin vielä pizzan ja sen kylkeen salaatin ,johon ripottelin kourallisen niitä aamulla tehtyjä tomaatteja.

Ja hups,nyt kello on jo kohta kahdeksan..Aika laittaa lapsille iltapalaa ja nautiskella toivottavasti rauhallisesta iltateestä.

Että sellainen rento lauantai.

Vinksahtanutta kyllä,mutta mulla oikeesti on rento fiilis.Millon musta on tullut tämmönen tyyppi joka rentoutuu ruokaa laittamalla ja siivoamalla?(Äiti ei ois kyllä uskonut ainakaan tällaista musta silloin kun olin lapsi..)DSC_4671.JPG

DSC_4676.JPG

DSC_4681.JPG

DSC_4682.JPG

DSC_4698.JPG

DSC_4706.JPG

 

Hyvinvointi Sisustus Mieli

Viimeiset juoksuaskeleet tänä vuonna

10174931_10152687538654821_633703523556433319_n.jpg

Heimo juoksi jälleen eilen.Niin minäkin. Haikein mielin ja kipeän polven kera. Tiesin,että nämä ovat tämän vuoden viimeiset juoksuaskeleet lääkärin käskystä.Eipä siinä.Ei niitä askeleita montaa ole maratonin jälkeen ollut muutenkaan.Mutta haikea fiilis silti.Juoksuvuosi on ollut hieno.Juoksupolulleni on liittynyt monta uutta ihmistä ja takana on huippuja tapahtumia.Monta pimeää hetkeä öisillä juoksupolulla yksin ajatusten kanssa.Riemukkaita havahtumisia nopeuksien ja määrien kasvuun.Uskoa omaan jaksamiseen.Olen taas vuoden aikana oppinut itsestäni monta uutta asiaa,löytänyt terästä sisältäni.10347635_10203495278918028_1970991452290315602_n.jpg

HHM kesäkuussa.Ah,ens vuonna paukkuu paremman ajan kanssa.10376941_10203482686523226_5259816400095096269_n.jpg

10730241_10204465839461435_1635381615338778785_n.jpg

Ja loppuvuoden huipennus,kokonainen maraton. Jotain sellaista mihin en ollut ikinä koskaan uskonut pystyväni.Rehellisesti hämmästelen sitä vieläkin,että pystyin.Löysin sisältäni uskomattoman määrän tahtoa ja kivun sietoa. Olihan se suoritus vähän pettymys silloin, mutta toisaalta ei. Matka tähän pisteeseen on ollut aika pitkä. Ei tätä voi hävetäkään.Aika oli huono enkä päässyt näyttämään todellista kuntoani, mutta sellaista se elämä on.Nyt se on kuitenkin kertaalleen tehty,ei muuta kuin ensi kerralla paremmin.

10404112_10152791956726387_4275555723901454944_n.jpg

Kokonaisuudessaan fiilis on hyvä. Ja ylpeä,ihan oikeasti. Olen onnistunut siinä,että juoksusta(ja liikunnasta yleensäkin)on tullut taas rakas ja iso osa elämää.Minua itseäni,arkeani. Olen löytänyt itseni poluilta ja tiedän että pystyn pitämään tämän paletin kasassa vastoinkäymisistä huolimatta.

Tältä vuodelta juoksutrikoot ja lenkkarit painuvat hetkeksi talvilevolle,mutta ensi vuonna mä palaan taas..toivottavasti ehjemmän polven kanssa!

Hyvinvointi Liikunta Mieli