Rättvik
Viimeinen osa Ruotsin reissun kuvia.Vieläkö jaksatte?Ensin ajattelin postata ihan tavallisen kuulumispostauksen,mutta mun maanantai on ollut niin surkea etten halua tehdä teidänkin maanantaistanne huonoa!Uh,aamulta takana todennäköisesti hylätty tentti,väsynyt mieli yöllisestä tenttiin luvusta(liittyyköhän nää kaksi ed.mainittua asiaa toisiinsa ;)),kotona hirveä siivo,viisi koneellista pyykkiä ja suurimpana suruna ikävä lääkärireissu lauantaina.Polven uusi kortisonipiikki ja huonoja uutisia..voi olla,ettei tästä polvijutusta selvitä ilman puukkoa:/
Uh,mutta nyt on vähän jo helpottanut.Heitin kotiin tullessa leggarit ja villasukat jalkaan ja ison hupparin päälle.Päivälliseksi pari tuntia haudutettua possukastiketta,iltapalaseurana mama&papa ja tarjoiluna marjapiirakka.Elämä voittaa,mahdollisesti.Huomenna viimeinen seminaari ja sitten mä oon edes lomalla.
Mutta oikeasti,nyt mukavimpiin asioihin eli toiseksi viimeiseen lomapäiväämme ihanalla Taalainmaalla.Sinä päivänä ystäväni oli kouluhommien parissa joten lähdimme omalla perheellä seikkailemaan.Kohteeksi valitsimme ystäväperheen suosituksesta Rättvikin, jossa kuulemma olisi upea näköalatorni ja mahtava biitsi.Ei muuta kuin toppatakki päälle ja ulos.Ulkona odottikin harvinainen talven valoilmiö:aurinko!
Ulkona oli muutenkin täydellinen ilma,pikku pakkanen,maa huurteessa ja kevyessä riitteessä,kaikki kimmelsi ja kimalteli.Kaunis maailma.
Pienen ja idyllisen ajomatkan ja upeiden maisemien jälkeen saavuimme perille.Taalainmaa on niin kaunista seutua oikeasti.Kukkulaa ja laaksoa,ihania pieniä punaisia puutalorykelmiä,lehmiä,hevosia,vettä joka puolella.Tuntuu,että maisemaa vain ahmii sisäänsä saamatta tarpeekseen.
Kukkulan päältä näköakatornin kupeesta oli huikeat maisemat.Näköalatorni oli näin talvella kiinni,mutta aika kauas tuolta maan pinnaltakin näki..
Woah!On se kaunista.Oikeasti.Näkee niin kauas,kaikki on niin kauniin sävyistä..unenomaista.
Lapsetkin hiljenivät hetkeksi ja katsoivat vain silmät suurina.”äiti me ollaan aika korkeella!”
Tuolta ei olisi malttanut ollenkaan lähteä pois.Maisemat olivat niin upeat.Mutta valitettavasti pakkanen paukkui ja tuuli jäädytti posket ja sormet hyvin nopeasti.Ajelimme rauhassa alas ja ihastelimme..Pysähtelimme välillä tien sivuun ja minä loikin ympäriinsä kuvailemassa.
Alhaalla meitä odotti kaupunki.Ajoimme ensin sen läpi ja suunnistimme biitsille.Voin vain kuvitella kuinka upea tämä on kesällä!Aivan pakko päästä tänne heinäkuun helteisinä päivinä vielä joskus.
Vesi oli hämmentävän kirkasta!Kävelimme pitkän (siis oikeasti aivan sairaan pitkän!)laiturin päähän ja vielä siellä päässäkin saattoi nähdä pohjaan asti!Näimme jopa kaloja uiskentelemassa.Hämmentävää..
Ulkona seikkailun jälkeen suunnistimme nenänpäät valkoisena kohti idyllisen näköistä kahvilaa.Jokainen sai valita mieleistään herkkua ja minun oli pakko saada kuppi kahvia..Istuskelimme hyvän tovin nauttimassa kauniista ja rauhallisesta hetkestä.Kerrankin lapsetkin vain nauttivat ja olivat rauhassa.
Iltapäivällä ajelimme takaisin ”kotiin” ties minkä mutkien kautta,löysimme vielä vaikka mitä ihania kyläteitä ja järvenrantoja.
Yksi loman parhaista päivistä.Voih,ikävähän täällä vesisateen keskellä melkein tulee..
