Aamulenkki Laajalahden ympäri miehen kanssa marraskuisessa vesisateessa

Huh,kuukauden(siis jo YLI kuukauden!) juoksutauko takana ja ihme kyllä,pääkin on vielä jotakuinkin kasassa. Ensimmäiset kaksi viikkoa maratonin jälkeen menivät niin tehokkaasti polvikivun kanssa painiessa ja itkiessä, ettei juoksua ollut edes ikävä.Mutta kortisonipiikin jälkeen alkoi elämä voittamaan ja juoksuhaaveet kasvamaan jälleen oikeisiin mittoihinsa.Kaiken kruunasi illanvietto perjantaina #maratonmuijien kanssa ja taas mennään.Lisäsinetin haaveille antoi juoksuvalmentajan tapaaminen lauantaina..jep. Olisipa jo ensi vuosi.

Kyllä ihminen on outo otus. Mulla on edelleen kuntoutus kesken ja ainakin yksi kortsisonipiikki tuloillaan ja tuskin pääsen tänä vuonna juoksemaan lainkaan,mutta silti olen taas monta päivää kurkkinut vuoroin ensi vuoden kalenteria,vuoroin säästötilin saldoa ja huokaillut mynextrun- sivuston äärellä ja potenut valintojen vaikeuden tuskaa.

Kyllä se on myönnettävä, että juoksu taisi viedä mut peruuttamattomasti mukanaan.

Mieli lepää

Mitä mä sitten olen suunnitellut ensi vuodelle?

Alkukeväästä/kesästä haluaisin juosta(ja pah mitään ”haluaisin juosta” vaan JUOKSEN) puolikkaan ja kympin,loppusyksystä kokonaisen ja ehkä vielä yhden puolikkaan.Sopivasti väliin ripoteltuina ainakin yksi kymppi ja yksi vitonen.Siinähän sitä jo onkin.

Mieli on haikaillut maratonmatkoille vaikka mihin.Ilmoille on heitetty ainakin Tukholma,Praha,Tallinna ja Islanti. Suomessa kiinnostavia ainakin HHM, HCM, Midnight run, Viikon vitonen…

Päätöksiä on pikkuhiljaa syntynyt.

Lasten kanssa iltalenkille.Etenimme kävellen,mutta tuplarattaiden ja kahden lapsen työntäminen antoi treeniin kyllä oman lisänsä..

Jos budjetti riittäisi ja polvi olisi kunnossa niin mähän suostuisin kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoihin 😉 toistaiseksi kuitenkin rajoittavina tekijöinä ovat raha,työ,terveys ja perhe. Mieheltä tuli aika napakka kommentti siitä,ettei enää ikinä näin intensiivistä treenikautta kuin tämä syksy on ollut.No,lupasin,ettei näin intensiivistä pätkää tule ainakaan keväällä(kröhöm). Kaipaan itsekin hieman rennompaa suoritusta.Ja pelkään tätä typerää polvea..en halua juosta kokonaista heti keväällä vaan haluan kunnon rennon ja parantavan pätkän tähän väliin,että voin juosta vielä monta maratonia elämäni aikana.

Olen siis päättänyt aloittaa urakkani ensi vuonna Helsinki half Marathonilla 6.6.2015. Sitä ennen ajattelin käydä juoksemassa yhden viikin vitosen. Elokuussa ajattelin juosta Helsinki City marathonin ihanan reitin(meikän lenkkimaisemat!) ja sopivan ajankohdan vuoksi..ja sitten juoksukesän voisi korkata Islannin marathon,jossa voisin juosta kevyen fiilistelypuolikkaan.

No,toki suunnitelmat voi tästä vielä muuttua ja intoudun juoksemaan vielä muutakin.Mutta tässä kuitenkin alustavat ensi vuoden suunnitelmat.Hyvä fiilis,näitä odotellessa <3

Ensimmäiset juoksuspurtit lasten kanssa juoksuradalla <3

Tämän hetkisestä kunnosta sen verran,että paluu urheilun pariin on viimein tapahtunut. Olen pari viikkoa palaillut varovasti ”radalle” uimisen,fillaroinnin ja kävelylenkkien kanssa.Ai että mä nautin. Mulla on ollut niin tuskaisen kova ikävä öistä helsinkiä,mun lenkkareita,juoksurataa ja fillaria,ettette voi edes arvata. Tavoitteellistahan tämä ei nyt ole,mutta hauskaa!Lenkkejä rennosti ilman sykemittaria(sykemittari on ollut kaapissa Damista asti) ja ihanaa seuraa.Urheilukavereina ovat viime aikoina toimineet niin omat lapseni(arkiliikunta,ah miten nerokasta),mieheni,äitini,veljeni kuin naapurin äitikaveritkin.Näillä eväillä mennään tämä loppuvuosi.Rennolla otteella,kroppaa kuunnellen.Ensi vuonna uusin voimin!

ps.Kuvat instagramista,josta löydyn nimimerkillä jaimsey 🙂