Mitä kuuluu treeneihin?
Mä oon ollut juoksusta hetken hiljaa.En siksi,etteikö se kulkis vaan siksi,etten oo vaan ehtinyt.Mulla on just nyt juoksun kanssa menossa taas oikea kuherruskuukausi.Fiilikset on korkealla,juoksu tuntuu aika hyvältä ja noh,jotenkin vaan aivan mahtavaa.Oon ylpeä siitä,ettei lomailu oo tehny juoksulle hallaa,vaan oikeasti oon juossut lomallakin.Kesälomareissulla tuli juostua milloin Tampereella,Oulussa,milloin missäkin..vaikeintahan juoksemisessa on lähtö.Varsinkin lomalla.Mukavaa tekemistä ja ihania ihmisiä niin ei millään malttais.Mutta kun vaan pitää tavoitteen kirkkaana niin kyllä sitä aikaa kummasti löytyy.Hyppää vähän määränpäätä aiemmin pois auton kyydistä ja juoksee,lähtee illalla lenkille kun muut nukkuu,aamulla ennen kuin muut herää..onhan näitä konsteja.Pitää vain lähteä.
Pari viikkoa on oikeasti ollut vähän vaikeaa koska tää leikattu polvi meinaa kiukutella treenimääristä.Lisäksi olin tällä viikolla pari päivää kipeänä.Kummasti sen on kuitenkin nyt saanut nollattua oman pään sisällä ja fiilikset on pysyny uskomattoman hyvinä.Okei,polvi vähän kiukuttelee.Mut se vaatii vaan työtä.Vähän muutoksia askellukseen,uudet kengät(aatelkaa,oon juossu mun juoksukengät loppuun!Minä!),vähän enemmän kehonhuoltoa ja hierontaa ja välillä lenkkien korvausta fillaroinnilla.Ongelmat on tehty voitettaviksi.Eihän mun edes pitänyt juosta tällä polvella mut tässä sitä mennään.Ja mennään jatkossakin!
Tänään oli taas aivan huiput treenit #prjctamsterdam-porukan kanssa.Aamulla eka fillarointi treeneihin(12km)sit hieman coretreeniä(mikä varmasti tuntuu aamulla..),sen jälkeen pikainen soutukisa ja loppuun dynaamiset venyttelyt.Sen jälkeen leppoisa fillarointi kotiin(15km)ja avot,että voi ihmisellä olla hyvä mieli.Jotenkin vaan niin mahtavaa.Rakastan tätä hommaa.Sitä että on löytänyt viimein sen lajin mikä sytyttää täysin ja vie mennessään.Ajaa lenkille silloinkin kun ei kiinnostais,ja palkitsee parhaimmillaan mitä upeimmilla lenkeillä ja fiiliksillä.Ne vaikeatkin lenkit ja epäonnistumiset on tärkeitä.Usein niistä löytää kuitenkin jotain.Ehkä hoksaa missä meni pieleen,tai vähintäänkin saa sisua yrittää uudelleen ja onnistua.Ei se maaliin pääsy tässä hommassa tärkeintä ole(se on se kirsikka kakun päällä) vaan mun mielestä tärkeintä on tää matka sinne maaliviivalle.Hikiset tunnit ja minuutit,päänsisäinen ajatusten järjestely,oma motivaatio,kyky selvitä vaikeuksista,tavata uusia tyyppejä,saada uusia vinkkejä..tää on paljon isompi juttu kun vois ensin ajatella.
Mä niin rakastan juoksua <3
(kuvat lomareissulta Tampereen suunnilta.3x3000m vedot ennen saarimökille menoa)
