Askel kevääseen
Kevät on taas täällä.Joka vuosi sitä kevään ensimmäistä päivää odotetaan ja odotetaan.Tuntuu,ettei se kevät koskaan tule.Ja yhtenä päivänä se on täällä.Aina jotenkin yhtä iloisesti yllättäen.Tänään oli kevään lämpimin päivä.Aamupalan jälkeen heitimme lasten kanssa lenkkarit jalkaan,kevättakit päälle ja lippikset ja aurinkolasit päähän ja suuntasimme ulos lämpöön ja aurinkoon.
Joka puolella kuului lintujen sirkutusta.Yhdessä yössä olivat turpeat silmut puhjenneet pieniksi hennovihreiksi lehdiksi.Leskenlehtiä tien pientareet keltaisenaan.Metsän siimeksestä löysimme valkovuokkoja ja krookuksia. Tiellä kyyhötti pari jättikokoista kevääseen heräilevää sammakkoa.Ihmettelimme liikkumattomia otuksia pyllyt pystyssä keskellä tietä ja kas vain,kohta meitä oli siinä monta muutakin ihmettelemässä liikkumattomia otuksia.Lopulta sammakot tajusivat kuitenkin loikkia vilkkaalta tieltä syrjemmäksi ja lapset suostuivat jatkamaan matkaa.Minä työnsin tuplia.Pienin istui kyydissä ja isompi loikki vieressä keväästä riemuiten. Takanamme kulki ihmisiä ja vastaan tuli koko ajan hymyileviä kasvoja.Tuntui kuin koko kaupunki olisi herännyt samana päivänä tähän valoon ja kalpeaan vihreyteen.Kevääseen ja uuteen alkuun.
Pääsimme viimein perille tuttuun rantaan.Lapset menivät riemusta kiljuen leikkipuistoon leikkimään oktonautteja..
Minä istuin kivellä jalat hiekassa ja nautin auringon lämmöstä kasvoillani. Meri piti tuttua rakasta kohinaa.Lokit kirkuivat.
Mikä kumma tässä meressä aina onkaan.Vaikka kuinka mielessä myrskyäisi mennyt viikko,niin aina se unohtuu aaltoja katsoessa.Siinä minä siis istuin.Lapset leikkivät vieressä ja heittelivät pikkukiviä mereen.Ja minä olin niin onnellinen,että silmiä kirveli.Mennyt viikko on ollut monella tapaa aika raskas.Uusi työharjoittelu alkoi vaativimmassa paikassa,missä olen koskaan ollut.Ihania ihmisiä ja ihana paikka.Mutta haastava,vaativa ja välillä aika surullinenkin.Kuitenkin tuntuu kummasti omalta.Ensimmäisen työ,jota voisin kuvitella tekeväni vielä pitkän ajan päästäkin.
Miehen kanssa on pientä kränää.Siitä siis johtuu tämä erilainen pääsiäinenkin.Mies on veljensä raksalla auttelemassa ja minä lasten kanssa kotona.Ja ero on tehnyt hyvää.Ehkä on jo vähän ikäväkin..Joskus se etäisyys auttaa asioihin.Ja tämä meri.Rauhoittaa surullisen mielen ja tyynnyttää mielen rauhalliseksi.Juuri nyt on kaikki kuitenkin hyvin.
