Blogin puolella on ollut viime aikoina hiljaista. Elämän puolella ei. Kotona on kuulunut ääniä:kiukkusia ja väsyneitä ääniä. Juoksuttomuus on vienyt minulta puhdin pois. Kotona on viime viikkoina ollut kiukkuinen,itkuinen ja vetämätön tyyppi. Se tyyppi olen minä. Pahasta mielestäni ovat saaneet kattavan osuuden niin lapset,mies kuin ystävätkin. Itkettää,nukuttaa ja hajottaa.Ja nyt tää itsesäälissä vellominen saa kyllä viimein loppua!

Mikä tässä nyt muka on niin kamalaa?Mulla on ihanat lapset ja uskomattoman kiltti ja kärsivällinen mies. Olen saanut nyyhkiä pahaa mieltäni äidille&isälle sekä ystävilleni ja luulen,että silti ne tykkäävät minusta vieläkin. Pikku-myynäkin. Lepo on tehnyt kropalle hyvää. Sykkeet ovat palaamassa ennalleen,nukun öisin(ja luennoilla ja bussissa ja..)ja rytmihäiriöt ovat olleet kaksi viikkoa pois.Tarvitsin tämän paussin. Myönnettävä se on,vaikkei pää siitä tykkääkään.

Nyt kun paluu juoksupoluille on pikkuhiljaa edessä,niin pelottaa.Miksi?Miksi en vain voi olla onnellinen.Mitä minä itse asiassa edes pelkään?

Pelkään epäonnistumista.

Olen saanut juoksulta niin paljon ja nyt pelkään,että kaikki saavutettu on nyt historiaa.Vaikka eihän se ole. Jossain tuolla se kunto ja sisäinen juoksija on edelleen,lepäämässä. Nyt se on vain pikkuhiljaa taas heräteltävä varoen. 

Tänään aamu alkoi taas huonosti.Kiukuttelin miehelle ihan lapsellisesta asiasta. Sen jälkeen potkin itseäni kuvaannollisesti päähän ja mietin,että urpo..eikö tuonkin olisi voinut jättää sanomatta taas.Aamupalan jälkeen otin suunnan kohti keskustaa. Aamupäivä oli luennoista vapaa,joten suuntasin pitkästä aikaa hierontaan,taikurin käsiin. Hieronnassa kipeä niska aukesi ja alkoi  taas veri kiertämään. Samalla kuin itsestään,nousi taistelutahto ja hyvä fiilis. Varasin miehellekin ajan hierontaan yllätykseksi..raukka sitä,kun tällaisen kotihirmun kanssa saa sanojaan varoa.

Hieronnan jälkeen suuntasin kepein askelin kohti kauppaa.Teki armottomasti mieli mustikkapiimää,uutta rakkauttani,mutta kas!Rautatietorilla jaettiinkin niitä ilmaiseksi.Kerrankin kävi tuuri. Ostinkin sitten mustikkapiimältä säästyneillä rahoilla magnumlaten ja suuntasin luennolle. Luento oli hyvä,alavalintani on kyllä mennyt uskomattoman hyvin nappiin. 

Kotiin tultuani tein ruokaa..ja nyt.Ihan kohta minä vedän trikoot ylleni ja lähden ulos. Astun vuorotellen oikealla ja vasemmalla jalalla. Hengitän. Nautin. Tyhjennän päätä. Kotona odottaa lämmin sauna.Pitäkää pliis peukut pystyssä,että sykkeet ovat kurissa ja pääsen nauttimaan edes yhdestä lyhyestä spurtista. 

Tää masistelu ja kiukuttelu saa nyt loppua tähän.Tätä on kestänyt jo aivan liian pitkään…