27.5.2017 jaimes

Puutarhahulluus

Tänne muuttaessa kävi jotain omituista. Mä löysin nimittäin itsestäni aikamoisen puutarhaintoilijan?! Tavallaan ei mikään yllätys,pienenä kuljin isoäidin perässä Isoäidin kodin pihalla penkkejä ruopsutellen ja mummolassa papan perässä puutarhajuttuja kuunnellen. Mutta silti vähän yllätyin kuinka vahva viherpiiperö minusta ulos ponnistikaan.

Olen huomannut,että sanonnassa ”Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito,eikä sekään ole kovin tärkeää” on vinha perä. Nykyään huonon fiiliksen yllättäessä en enää vedäkään lenkkareita jalkaani(ja se on pahuksen sääli mun liikakiloja ajatellen)vaan vaihdan ylleni rähjäiset shortsit,keitän teetä isoon mottiin ja kaivan esiin puutarhahanskat. Sitten mä haravoin tai kitken rikkaruohoja tai vain tutkin ja tunnistan kasveja ja suunnittelen mitä mä seuraavaksi tänne hommaan. Ja tätä mä nykyään teen siis joka ilta.. Välillä vähän nolottaakin,koska olen huomannut että pihahommat vievät nykyään aikaa esim.siivoukselta. Toisaalta armollista,että iso koti vaatii vähemmän siivoamista..ennen imuroin joka ikinen päivä 70-neliöisessä kämpässämme,nykyään hyvä jos kahdesti viikossa. Tavaratkin pysyvät nykyään kurissa kun kaikella on tilaa ja oma paikka. Eli ei ihme,että nykyään jää aikaa enemmän ihan muille hommille.

Puutahahommissa on montakin hyvää puolta. Ensinnäkin,on aivan ihanaa nähdä mitä tuolta nousee! Ja se oman käden jälki..esim haravoinnilla oli aivan valtava vaikutus kevään alussa! Toisekseen,iho ruskettuu kuin itsestään ulkona ollessa. Kolmanneksi,lapset ja koirakin viihtyvät pihalla,koska siellä on joku aikuinen. ja neljänneksi..musta tuossa hommassa on vain jotain meditatiivista. Uskomattoman rentouttavaa hommaa. Ei meille mitään viivoittimella piirrettyä säntillistä puutarhaa tule ikinä,mutta varmasti sen näköinen piha,että sitä rakastetaan ja siitä nautitaan, Hyötyä ja huvia,niin käytölle kuin kasvustollekin.

Meillä on käynyt onni,kun löysimme vanhan pihan,jonne joku on jo ne hyvät pohjat tehnyt ja selvästi miettinyt mitä mihinkin tulee ja milloin ne kukkivat ja tuottavat satoa. Hyötykasveista pihaltamme löytyy ainakin karviaisia(väri mysteeri),herukoita(väri mysteeri),omenpuita(lajike mysteeri),vadelmia,mansikkaa,herneitä ja paljon raparperia. Kukista ja pensaista en toistaiseksi ole tunnistanut kuin tulppaanin,alppiruusun ja saniaisen. Veikkaan,että yhdessä penkissä on myös pionia,mutta suurin osa kasveista on tällä hetkellä minulle silkkaa mysteeriä. Enhän mä mitään tunne.

Kamalasti tekisi mieli hommata tänne vaikka mitä. Haluan ainakin mustaherukkaa ja kirsikkapuun sekä ainakin pioneita sekä liljoja. Nyt vain on maltettava vuosi katsoa mitä täältä penkeistä nousee ja milloin,ettei tule hankittua jotain mitä täällä jo onkin! Ja toki ensin mun pitäis myöskin tunnistaa mitä tuolla tosiaan kasvaa..

Hakusessa olisikin siis kirjallisuutta otsikolla ”puutarhanhoitoa tumpelolle”,osaisiko joku suositella jotain? Kiinnostuksen kohteina siis tosiaan yleisesti puutarhanhoito(istutus,omenpuiden myrkytys/karsiminen yms)sekä tosiaankin joku tunnistuskirja,minkä avulla saisin selville mitä kaikkea meidän pihalta löytyy?