Retkellä Seurasaaressa

Ääääh niin ärsyttävää.Meillä on ollu tietokone rikki/hajoamassa jo ties kuinka kauan ja nyt tilanne äityi niin pahaksi,etten päässyt lisäilemään kuvia koneelle lainkaan.Se sitten hieman söi bloggausmotivaatiota.Mutta nyt on jonkinnäköinen kone ja saa taas kuvia eetteriin.Ei auta kuin laittaa kukkaronnyörit kireälle ja alkaa säästää uutta kunnollista konetta varten..

Mutta asiaan.Olimme sunnuntaina ulkoilemassa,niinkuin varmasti koko Helsinki.Rakas pääkaupunkimme peittyi viimeinkin kauan odotettuun valkoiseen lumivaippaan ja eihän sitä voinut sisällä olla.Ei siis muuta kuin vaatetta niskaan,kuuma kaakao termariin,eväsleivät kassiin ja koko perhe autoon.Ensin kävimme Munkkiniemen rannassa kuvailemassa..

Nämä on mun vakiolenkkireittejä.Ai että mä rakastan asua täällä!Taatusti yksi iso tekijä juoksuun hurahtamiseen on ollu tää meidän nykyinen asuinpaikka.Rakastan sitä,että saan juosta merenrantaa pitkin ja on ihanaa juosta milloin Seurasaareen,Lehtisaareen,keskustaan..ah,ihan unelmaa aina suunnitella lenkkireittejä.

Rannassa oli paljon ihmisiä pulkkien,lasten ja kameroiden kanssa.Punaisia poskia,kahisevia toppa-asuja ja iloisia hymyjä.Ihanaa mitä lumi tekeekään meille suomalaisille..tuntuu että kaikki ovat astetta pirteämpiä ja iloisia lisääntyneen valon ansiosta.Itselläkin energiaa tuntuu heti olevan enemmän nyt,kun on valkea maa.Aamulla jo herätessäkin tuntuu,että on kirkkaampaa.Ja tästähän ne päivätkin koko ajan pitenee..kevättä kohti.Hah,no nautitaan nyt ensin näistä lumista kuitenkin 😉

Onnellinen pikkumies <3

Seuraavaksi suuntasimme nokan kohti Seurasaarta ja huh,miten paljon siellä oli porukkaa!Tuntui,että koko Helsinki oli yht’aikaa ulkoilemassa meidän kanssa.Silta ihan kuhisi porukkaa.

Joutsenia ihmettelemässä.Miten ne raukat tarkenee..meillä tuli kylmä jo katsoessa..

Noo,idyllinen ulkoilu loppui lyhyeen.Pääsimme saareen asti,kunnes molemmat lapset rupesivat valittamaan kylmyyttä.Eikä aikaakaan niin pulkissa istui kaksi hytisevää lasta kyyneleet silmissä.Eipä siinä.Pulkat kohti autoa kiireen vilkkaa,äidillä ja isällä oli paidat hiessä ja lapset aivan umpijäässä.Piknik pidettiin sitten autossa.Ihmiset katselivat nauraen kun istuttiin autossa parkkipaikalla,molemmat lapset käärittynä viltteihin niin ettei melkein nenääkään näkynyt.Hyvältä se kaakao ja eväsleivät maistuivat autossakin.Ei valittamista.

Oli vain sääli lähteä niin nopeasti pois kun sää oli mitä upein.Katsokaa nyt mikä aurinko!

Loppupäivä menikin sohvalla viltteihin kääriytyneinä Putousta katsoessa.En valita,olen iloinen,että talvi viimein saapui tännekin.