Viimeiset juoksuaskeleet tänä vuonna

Heimo juoksi jälleen eilen.Niin minäkin. Haikein mielin ja kipeän polven kera. Tiesin,että nämä ovat tämän vuoden viimeiset juoksuaskeleet lääkärin käskystä.Eipä siinä.Ei niitä askeleita montaa ole maratonin jälkeen ollut muutenkaan.Mutta haikea fiilis silti.Juoksuvuosi on ollut hieno.Juoksupolulleni on liittynyt monta uutta ihmistä ja takana on huippuja tapahtumia.Monta pimeää hetkeä öisillä juoksupolulla yksin ajatusten kanssa.Riemukkaita havahtumisia nopeuksien ja määrien kasvuun.Uskoa omaan jaksamiseen.Olen taas vuoden aikana oppinut itsestäni monta uutta asiaa,löytänyt terästä sisältäni.

HHM kesäkuussa.Ah,ens vuonna paukkuu paremman ajan kanssa.

Ja loppuvuoden huipennus,kokonainen maraton. Jotain sellaista mihin en ollut ikinä koskaan uskonut pystyväni.Rehellisesti hämmästelen sitä vieläkin,että pystyin.Löysin sisältäni uskomattoman määrän tahtoa ja kivun sietoa. Olihan se suoritus vähän pettymys silloin, mutta toisaalta ei. Matka tähän pisteeseen on ollut aika pitkä. Ei tätä voi hävetäkään.Aika oli huono enkä päässyt näyttämään todellista kuntoani, mutta sellaista se elämä on.Nyt se on kuitenkin kertaalleen tehty,ei muuta kuin ensi kerralla paremmin.

Kokonaisuudessaan fiilis on hyvä. Ja ylpeä,ihan oikeasti. Olen onnistunut siinä,että juoksusta(ja liikunnasta yleensäkin)on tullut taas rakas ja iso osa elämää.Minua itseäni,arkeani. Olen löytänyt itseni poluilta ja tiedän että pystyn pitämään tämän paletin kasassa vastoinkäymisistä huolimatta.

Tältä vuodelta juoksutrikoot ja lenkkarit painuvat hetkeksi talvilevolle,mutta ensi vuonna mä palaan taas..toivottavasti ehjemmän polven kanssa!