Maanantaimökellys: Twisted Sister – I wanna rock
Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten musiikkimakuni meni Basistin myötävaikutuksesta vähän uusiksi. Hevi tuli taloon ja sydämeen.
Miten olisinkaan voinut olla innostumatta mukana, kun toinen herää silmät loistaen Iron Maiden -päivään ja juoksee levykaupalle jonottamaan vasta julkaistua uutuuslevyä (ei ollut jonoa, Basisti oli paikalla reippaasti ennen kaupan aukeamista). Miten voisin ignoorata musiikkilajin, kun sen tärkeimmät levyt esitellään minulle suuremmalla pieteetillä kuin parhaat ystävät?
Ja kun se musiikki toimii. Toimii lenkkimusiikkina, siivousmusiikkina ja työnteon taustamusiikkina. Toimii agressionpurkuna, antaa voimaa, naurattaa. On komeita melodioita ja rotevia komppeja, teatraalista todellisuuspakoa ja melankolista mietiskelyä. Kaikkea löytyy, ihan joka makuun.
Ajattelin jakaa tätä ilosanomaa myös teille muille metalliskeptikoille, joihin genre ei oikein koskaan ole iskenyt, koska se kuulostaa lähinnä mökellykseltä, räiskeeltä ja örinältä.
Tämän maanantain iloksi valikoin teille ehtaa kasari-ilottelua à la Twisted Sister. Tässä kappaleessa olennaista on yksinkertaisuus. Yksi riffi, yksi lause kertsiin, helkkaristi toistoa ja yleisön huudatusta sekä kitarasoolo. Ja mikä tukka Dee Sniderilla onkaan! Ja meikit! Ja asenne! Ja kuinka paljon voi naurattaa!
Itse biisi alkaa videon kohdasta 1:27, sitä ennen on ehtaa ihanaa puskateatteria.
Rokkia ja voimaa viikkoonne!