Hupputemppu

Kun keikkapaikan ovet avataan, ensimmäisenä sisään ryntäävät innokkaimmat fanit, jotka haluavat varmistaa paikkansa eturivissä. He ovat päivystäneet kadulla klubin edessä aamusta asti ja kuikuilleet vilahduksia Bändin jäsenistä, rohkeimmat ovat jopa uskaltautuneet keikkabussin luo pyytämään yhteiskuvia ja nimikirjoituksia. Klubilla kuikuilu kiihtyy: nyt Bändi on jo tosi lähellä.

Niin muuten onkin. Itse asiassa ihan siinä heidän silmiensä edessä, jopa kosketusetäisyydellä. Kukaan ei vain näe lavalla puuhailevia muusikoita.

Varttia ennen shown alkua Bändin jäsenet kiskaisevat keikkavaatteidensa päälle mustat hupparit ja menevät lavalle viimeistelemään soitinten viritykset.  Heillä on täysi työrauha, jollaista ei fanien läsnäollessa ole missään muualla. Kun lava on valmis ja muusikot palaavat sinne parin minuutin jälkeen ilman huppareita ja ottavat leveät haara-asennot, yleisö näkee heidät ensi kertaa ja riehaantuu.

Keikka menee melkein poikkeuksetta hurmioituneissa tunnelmissa, ja jokaisesta yleisöön heitetystä plektrasta, rumpukapulasta ja settilistasta käydään kiivasta taistoa. Kun viimeiset kiitokset on pokattu ja lavavalot sammutettu, Bändin jätkät vetävät huput taas niskaan ja kiiruhtavat purkamaan kamoja lavalta (keikkapaikoilta pitää useimmiten poistua tunnin sisään shown päättymisestä). Vaikka yleisö on tuijottanut soittajia juuri puolitoista tuntia, lavalla päässä oleva musta huppu tekee heistä taas näkymättömiä.

Viimeisinä keikkapaikalle jääneet fanit etsiytyvät klubin takaoven läheisyyteen. Kun Bändi hetken kuluttua – samat mustat huput päässä – tulee ovesta ulos ja suuntaa bussille, alkaa kiihkeä hihojen nykiminen ja salamoiden välähtely. Tällä kertaa huppu on selvä signaali faneille siitä, että tässä menee artisteja.

En ole minkään muun bändin keikalla kiinnittänyt huomiota tähän silmänkääntötemppuun – enhän ole koskaan katsonut mustissa huppareissa kulkevia roudareita kovin tarkasti.

Basistin mukaan temppu toimii aina junan vessan lailla. ”Eihän kukaan tunnistaisi näyttelijöitäkään, jos ne hetkeä ennen esityksen alkua teippaisivat lavasteita verkkareissa. Sama pätee meihin; jengi odottaa näkevänsä lavalla rockjumalia, ei mitään arkisia hupparihyypiöitä”, hän tiivisti. 

Suomalaisten bändien keskuudessa muuten aika harvalla on varaa pitää teknikkoarmeijaa, joka laittaisivat kaiken valmiiksi muusikkojen puolesta. Seuraavilla keikoilla ajattelinkin pitää silmät auki ja katsoa, miten muut bändit hoitavat hupputempun.