Levyntekovuosi

Vuoden paussi blogin kirjoittamisesta. Taidan olla pari selitystä velkaa, lähinnä itselleni. 

Ensimmäinen: töissäni on ollut niin paljon tekemistä, ettei juurikaan huvittanut kirjoittaa vapaa-ajalla. Toinen: Bändillä oli levyntekovuosi. 

Puhutaanpa tästä jälkimmäisestä. 

Useimmat bändit elävät tietyn kaavan mukaan. Ensin tehdään noin vuosi uutta albumia, sen jälkeen uuden levyn tiimoilta keikkaillaan seuraava vuosi. Kiertuevuoden jälkeen asetutaan taas kotimaahan, vietetään hiljaiseloa ja ryhdytään tekemään seuraavaa albumia.

Basistin Bändi noudattaa tätä sykliä, ja viime vuonna vuorossa oli levyn tekeminen. Keikkoja oli harvakseltaan. Kaikki liikenevä aika käytettiin uuden albumin kirjoittamiseen, äänittämiseen, miksaamiseen, treenaamiseen ja promoamiseen. Basisti nukkui kotona enemmän kuin koko tähän astisen suhteemme aikana. Jos riitelimme, kinat koskivat huomattavasti useammin tiskejä kuin epäselviä keikka-aikatauluja.

Muistan edellisen kiertuevuoden aikana haaveilleeni levyntekovuodesta. Ah sitä auvoa, kun alkaisi kauan odotettu keikkatauko ja jatkuvasta ikävöinnistä ja huonoista skypeyhteyksistä päästäisiin. Elettäisiin kuten normaalit ihmiset. Olisi pitkiä sunnuntaiaamuja, Ikea-reissuja ja jalkahierontoja sohvalla arki-iltaisin.

Ei se ihan niinkään mennyt. Basisti pysyi toki kaupungissa, mutta jos mahdollista, näimme vieläkin harvemmin kuin ennen.

Kukaan Bändistä ei elä yksinomaan yhtyeen varassa. Bändin ohella on muita töitä, opiskeluita ja musiikkiprojekteja. Niinpä kun Bändi sopii levytys- ja treeniaikoja, valitaan aina iltoja, usein myös viikonloppuja. Ylläri, kyseessä ovat meikämuijan vapaa-ajat. Siinä missä Bändin keikoille on helppoa ja toivottua lähteä mukaan, studiolle eivät ulkopuoliset tietenkään mene.

Mutta vaikka en vuoden aikana juuri nähnyt Bändin tyyppejä tai muita hevivaimoja, oli Bändi tiiviisti läsnä arjessamme.

Levyntekovuoteen liittyy nimittäin myös aika lailla kireyttä ja palavia päreitä. Kun tehdään materiaalia, jolla olisi tarkoitus pongahtaa listojen kärkeen ja myydä keikkasalit täyteen ympäri maailmaa, on niskassa tietysti iso kasa painetta. Ja kun sopassa on bändillinen muusikoita mielipiteineen, erimielisyyksiä tulee varmasti. 

Levynteon paahimmassa painevaiheessa en oikein voinut sanoa mitään siihen, kun Basisti kesken illanvieton ponkaisi studiolle sopimaan riitaa. Kun hän ei oikein kyennyt keskittymään muuhun kuin biisijärjestyksen viilaamiseen tai albumilta pois jäävien kappaleiden suremiseen, ei auttanut muu kuin silittää selkää ja nielaista omat kuulumiset hetkeksi. Tässä suhteessa kun on aina minä, hän ja Bändi. 

Levyntekovuodessa oli kuitenkin yksi aivan kiistaton huippujuttu.

Selkeät aikataulut ja Basistin päivät kotona mahdollistivat meille uuden perheenjäsenen. Adoptoimme syksyllä kulkukoiran. Riffi on (tietenkin) musta, pieni ja tosi söpö. Levyntekovuotta Riffi helpotti huomattavasti viemällä Basistia päivittäin ulos. Juuri alkanutta keikkavuotta se helpottaa huomattavasti jäämällä minun kanssani kotiin.

Uskallan luvata, että kuulette Riffistä vielä muutamaan otteeseen.