Fanit, some ja stalkkaus

Minulla on yksi aika salainen guilty pleasure -harrastus. Kun on oikein tylsää, käyn tutkimasssa Bändin innokkaimpien fanien someprofiileja.

Ne ovat hämmentäviä. 

 

On tietenkin loputon määrä selfieitä bändipaidassa. On ihan tavallisia instakuvia maisemista ja kahvikupeista, mutta niiden kuvateksteinä on kohtalokkaita lyriikoita ikuisista taisteluista ja sielua polttavasta tulesta. 

On valtava kasa suttuisia keikkakuvia ja keikan jälkeen otettuja yhteiskuvia hikisen Bändin kanssa. Postauksissa kerrotaan niskaan tatuoiduista nimmareista ja uusista amuleteista eli keikoilta saaduista plektroista ja settilistoista. Joku muutti Suomeenkin ollakseen lähempänä Bändiä. Kommenttikentissä keskustellaan muusikoista etunimillä sydänten kera.

Elämää rytmittää päivien laskeminen seuraavalle keikalle tai levyn julkaisuun. Hurmio-iltaa hehkutetaan jälkikäteen monta kertaa, kunnes hehkutus vaihtuu uuden keikan odotukseen. 

Draamaakin fanitus aiheuttaa. Jokin aika sitten luin tilitystä siitä, miten epäreilua on kun oma poikaystävä on mustasukkainen Bändin muusikoille. Joku kommentoi avuliaasti valinneensa poikkiksensa sen perusteella, että tämä ymmärtää Bändin tulevan arvojärjestyksessä aina ensin.

 

Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta tietää tuntemattomista ihmisistä näin paljon. 

Mutta eipä hätää, homma ei ole mitenkään yhteen suuntaan kulkevaa stalkkaamista. Vaikka hevimuusikot harvoin avautuvat koti- tai parisuhdeasioistaan naistenlehtien kansijutuissa, aika tarkasti näiden siviilielämän käänteistä tiedetään. 

 

Sain tästä muistutuksen taannoin merkkutiskillä.

Viikkailin viimeisiä paitoja tiskille odottamaan ostajia. Ovet olivat hädin tuskin avautuneet, klubi oli vielä aika tyhjillään. Lämmittelybändi aloittaisi oman settinsä puolentoista tunnin kuluttua, Bändin vetoon oli aikaa kolme tuntia.

Paikalle tuli fani, jonka kasvot tunnistin etäisesti. Olen ehkä myynyt hänelle joskus paidan, tai sitten olen vain nähnyt hänen kommenttejaan fanikeskusteluissa.

 

Fani: ”Moi Hevivaimo! Sua ei olekaan pitkään aikaan näkynyt!”

Hevivaimo: ”Ööm moi vaan juu, ehheh, öh, onhan siitä aikaa mm juu…” 

Fani: ”Joo vitsi se teidän uusi koira on tosi söpö!”

Hevivaimo: ”…??”

Fani: ”Ootte varmasti Basistin kanssa tosi hyviä omistajia sille. Mitä muuta teille kuuluu?”

Hevivaimo: ”????”

 

Fani oli tosi mukava ja asiallinen. Kertoi omasta lemmikistään, osti itselleen kolmannen hihamerkin ja fiilisteli kohta alkavaa keikkaa. Kuitenkin hänen mentyään varaamaan paikkaa eturivistiä, piti hetki tarkastaa omia some-asetuksia.

Nämä fanithan osaavat stalkata. Pitäisikö kysellä vinkkejä?