Kuorsaava Basisti, äkäinen Rumpali

Eräänä aamuna kello 04.27 heräsin keskisuomalaisessa hotellihuoneessa huutoon: ”Basisti nyt sä saatana käännyt kyljellesi tai saat huomenna ajaa koko matkan himaan!”

Rumpalihan se siinä, oli tullut nukkumaan samaan kolmen hengen huoneeseen, johon me olimme paria tuntia aiemmin kömpineet. Bändi oli taas vetänyt pitkää tikkua siitä, kuka joutuu Basistin kanssa samaan huoneeseen ja tällä kertaa Rumpalilla kävi huono tuuri. Muruseni ei ole se halutuin huonekaveri. Kitaristi tuulettaa aina kun kuulee, että minä ja Basisti majoitumme kahden hengen huoneeseen. 

Jep, Basisti kuulostaa öisin katuporalta. Suhteemme alkuvaiheessa käytin korvatulppia joka yö, mutta nykyään hädin tuskin huomaan asiaa. Nukun huonosti aina kun Basisti on poissa kotoa. Kun tyyppi jyrisee vieressä, en heräile lainkaan. Bändin jäsenet eivät useista rundeista ja viikkojen bussissa asumisesta huolimatta ole yhtä tottuneita kuorsaamiseen.

Pitkin aamuyötä heräilin Rumpalin karjaisuihin, joita hän päästeli aina kun kuorsaus yltyi. Tuupin Basistia kyljelleen, mutta tämä mutisi unissaan, ettei pysy pystyssä muuten kuin selällään maaten. (!)

Aamiaisella Rumpali murjotti. Kysyin, saiko hän nukuttua ollenkaan. ”Arvaa, saatana!”, kuului vastaus. Luikin äkkiä toiseen suuntaan.

Basisti nauroi säikkymiselleni, ja totesi leppoisasti, että hänelle yö oli luksusta. Kerrankin palaute kuorsaamisesta oli vain karjaisuja, ei heitettyjä kenkiä tai nyrkintirvaisuja.