Bändäreitä, onko heitä?
”Onks sulla paljon naisia?”
Pelinaisen elkein täräytin kysymyksen Basistille heti ekoilla treffeillämme.
Basisti pudisti päätään ja nauroi vähän hölmistyneesti. Tarkensin miettiväni, pyöriikö bäkkäreillä paljon bändäreitä ja saako hän paljon rakkauskirjeitä.
Nyt Basisti nauroi jo niin kovaa, että viereisissä pöydissä istujat kääntyivät katsomaan. Hän kertoi, että hevifaneista suurin osa on miehiä. Bäkkäreillä hengaavat mimmit ovat lähinnä bändikavereiden tyttöystäviä. Tottakai on myös naisia, jotka ovat Bändistä ja sen jäsenistä innoissaan siinä mielessä, mutta he… No ne eivät ole ihan Basistin tyyliä. End of conversation.
Pitihän asia kuitenkin selvittää, vaikka tästä pari kaveria minulle nauroikin.
Ymmärrän, että ajatuksen tasolla hevibasistista kilpaileminen verevien ihailjattarien kanssa saattaa kuulostaa hieman hupaisalta. Maailma on väärällään vitsejä bändäreistä, jotka kauhistuvat aamulla, kun huomaavat jallittaneensa yön huumassa kitaristin sijaan basistin. Ja vielä enemmän heitetään huulta basisteista (ainoa jonka muistan ulkoa: ”Mistä tietää että lava on suorassa? Basistilta valuu kuola molemmista suupielistä!”).
Ja sitten on se yhdyssanan etuosa. Meikäläisten maailmassa hevari ei lähtökohtaisesti ole se kumppaniehdokas, joka saa sukat pyörimään jalassa.
Mutta hevibasisteista (ja omasta Basististani) haaveilevia ihailijoita todella on olemassa.
Kyselin Basistin naisista, koska olin ansiokkaalla stalkkaamisella löytänyt hänestä fanisivuja, joita ylläpitävät keskieurooppalaiset tytöt. Sivuilla kommentoidaan Bändin uusimpia kuulumisia ja esitellään yhteiskuvia, joita on saatu napattua Basistin kanssa keikkojen yhteydessä. Kommenttikentissä vilkkuu aika lailla sydämiä.
Totuttelua vaati myös se, miten paljon Basisti saa päivittäin Facebookissa kaveripyyntöjä. Suurin osa kavereiksi pyrkiviä on tietenkin näitä keskustelupalstoilla messuavia metallipäitä, joiden tarkoituksena on päästä seuraamaan Bändin elämää aitiopaikalta. Osa taas on niitä, jotka intoilevat Basistin lämmintä lavapresenssiä ja haluavat sen hehkuun myös interwebzissä. Ja sitten on niitä leidejä, jotka kaveripyynnön lykättyään ilmoittavat menevänsä naimisiin Basistin kanssa (sopii yrittää, sanon minä!).
Olenko mustasukkainen?
En. Basistin vatsanpohjasta kummunnut röhönauru riitti vakuuttamaan minut siitä, että ihailijoita ei pidä ottaa liian vakavasti. Suhteemme alkuaikoina fanisivut hämmensivät, nykyään ne vain huvittavat. Itse asiassa innokkaimmissa ihailijoissa on vähän samaa, kuin hevinörttikeskustelupalstojen sankareissa. Livenä tullaan pyytämään ujosti nimmaria ja yhteiskuvaa. Niistä kiitetään nätisti ja sanotaan hei hei, Bändin ympärille ei jäädä sen enempää pyörimään. Kotona kuva sitten ladataan verkkoon ja kerrotaan rehvakkaasti, että tässä on se tuleva aviomies.
(p.s. Pahoittelut korvamatoja aiheuttavasta otsikosta. En kerta kaikkiaan voinut vastustaa.)