31. päivä
Köhin kotona flunssan kourissa, Basisti posottaa jossain Saksassa, missä keikkapaikkoja on kovien myyntien perusteella vaihdettu suurempiin. Itsesääliä riittää. Olen vältellyt koko kiertueen ajan Bändin keikkakuvien ja -videoiden seuraamista. Nyt selaan niitä tylsyyksissäni. Riemukkaiden bile- ja keikkakuvien katselu ei tee hyvää. Kiertueleskeys alkaa taas jurppia isosti ja kateus glamoröösistä rokkielämästä nostaa päätään.
Iltapäivällä odottelen, että Basisti heräisi ja soittaisi. Rytmimme ovat päinvastaiset. Kun minä herään aamuisin töihin kuuden maissa, Basisti menee nukkumaan. Hän herää iltapäivällä, käy juomassa aamukahvia keikkapaikalla ja tekee soundcheckin. Suomen aikaan kymmenen yhdentoista maissa oleva keikka on päivän puoliväli. Sen jälkeen puretaan kamat, moikataan fanit, juodaan kaljaa ja hengaillaan siihen asti että väsyttää.
Illan kuluessa Basistista ei kuulu mitään. Hermot uhkaavat mennä, joten suljen koneen, otan Riffin syliin ja kirjan käteen. Olo helpottaa vähän.
33. päivä
Puhun Basistin kanssa puhelimessa pitkään. Kiertue alkaa painaa myös häntä. On yhdestoista keikka putkeen ilman välipäivää, lähes koko Bändi on jo sairaana. Öisin (tai siis aamuisin) ympäri bussia eri punkista kaikuu karmeaa yskää, kuin ihmiset oksentaisivat keuhkojaan ulos. Laulaja ei päästä pihaustakaan muualla kuin lavalla. Siellä hän sitten venytteleekin äänijänteittään jumalaisen hyvin.
Basisti toteaa kaipaavansa jo kotiin, Riffiä, uimista, yhteisiä Netflix-maratoneja ja minua. Lohdutan häntä, enää kahdeksan päivää kiertuetaukoon. Lohdutus toimii huomattavasti paremmin minuun kuin häneen.
34. päivä
Saan flunssan nujerrettua ja pääsen taas tolpilleni. Sumplin lähipäivien menoja ja kiroan koiran yksinhuoltajuutta. Töistä ei ehdi hilpaisemaan suoraan kaupungille, after workeille tai voimistelemaan, kun kotona odottaa eräs karvamakkara. Arki-iltamenoja varten tarvitsen koiralle aina hoitajan, koska en voi jättää sitä jälleen yksin, kun ensin huituloin koko päivän töissä. Selaan instagramia ja mietin, miten hitossa eräs tunnettu laulajatar hoitaa juuri alkaneen vauvavuoden, kun mukulan isä painelee kiertueilla oman bändinsä kanssa. Minulla kun tekee tiukkaa jo koiran kanssa.
37. päivä
Ilmoitan Basistille, että Riffi on oppinut antamaan tassua. Vastaus tulee noin puolessa minuutissa: ”Eiiii! Musta tuntuu että olen hulttioisä, joka on maailmalla silloin kun lapsi oppii kävelemään! :'(”
39. päivä
Basisti tulee kahden päivän kulutta kotiin käymään. Minä muutun tässä vaiheessa hölmöksi hössöttäjäksi.
Hössötän keskenäni mukavaa kotiinpaluuta ja kehitän mielessäni ongelmia, joita en muka osaa ratkaista. Sellainen on esimerkiksi pyykkien ja puhtaiden lakanoiden ristiriita. Haluaisin vaihtaa puhtaat lakanat siksi kun Basisti tulee kotiin, mutta olla samalla tukkimatta pienen kylppärimme pyykkikoria. Jotta siis ehtisin pestä edelliset lakanat pois alta, uudet lakanat pitäisi vaihtaa jo paluuta edeltävänä päivänä. Näin ollen ne eivät olisi ihan tuoreet Basistia varten.
Kun olen vääntänyt tätä ongelmaa päässäni useamman tunnin päivän, tajuan ettei Basistille ole yhden hevon huilun väliä, olenko nukkunut lakanoissa yön tai en ollenkaan. Hänhän on juuri viettänyt samoissa lakanoissa noin viisi viikkoa. Bussissa. Ruumisarkkupunkassa. 20 haisevan rokkarin kanssa. Veikkaan että meidän lakanamme ovat freesit ihan millaisina vain.
Hössötykseni ei juuri ylennä mieltä. Suuria pulmia ratkoessani soimaan mielessäni itsenäni: ”Kuinka emansipoitunut nainen voi huseertata noin paljon? Ei kyllä vuosisadan vaihteen suffragetit nyt hyvällä katsoisi. Ukko on rillutellut viisi viikkoa Euroopassa ja sillä välin minä olen vastannut yksin kodista ja koirasta ja tehnyt hulluna töitä. Miksei minulle järjestetä seremonioita?”
Voi loordi. Tulisi jo sieltä. Kohtahan tässä pakenee järki päästä iäksi.
… jatkuu …
Pääsitkö mukaan vasta nyt? Kupletin juoni: Basisti on kiertueella ihan koko kuluvan kevään. Minua jurppii, riemastuttaa, surettaa ja näköjään myös sekä järki että ylpeys alkavat heiketä. Aiemmat osat löydät täältä, täältä ja täältä.
